Muistiinpanoja

  Miksi Neuvostoliiton suurhyökkäys Helsinkiin epäonnistui? Stalin oli määrännyt Neuvostoliiton ilmavoimat aloittamaan massiivisen pommituskampanjan, jonka tarkoitus oli pakottaa Suomi irti sodasta Kremlin sanelemilla ehdoilla. Pian pääkaupungista olisivat jäljellä vain rauniot. Stalinin suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut. Moni suurkaupunki tuhoutui lähes kokonaan toisen maailmansodan valtavissa pommituksissa, mutta Helsinki pelastui vastoin kaikkia odotuksia. Kiitos tästä lankeaa sekä Suomen onnistuneelle ilmatorjunnalle että Neuvostoliiton ilmasodankäynnin osaamattomuudelle. Massiivisen pommituskampanjan aikana Suomen poliittisen johdon oli päätettävä suostuako Stalinin tarjoamiin rauhanneuvotteluihin, joita Ruotsin välityksellä tarjottiin. Hiljaiseksi vetää kun lukee, mitä vuosituhannen vaihteessa  Neuvostoliiton ulkoministeriön arkistosta löytyneet asiakirjat osoittavat: Neuvostoliiton johdon perimmäinen tarkoitus oli tuhota Suomi. Kremlissä oli valmiina lista lisäehtoja, jotka o

  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta. Lainan osuude

  Siskoni kirjahyllystä löytynyt, äitini omistuskirjoituksella varustettu romaani vuodelta 1953. Tästä ei löydy tietoa googlaamalla, joten unhoon on jäänyt vuosien saatossa, vaikka laatunsa puolesta on herkkua nykylukijallekin.   Sangen vivahteikkaista kieltä ja käytöstapojen kuvailua;   erot ovat suuria niin englantilaisen ja amerikkalaisen kuin englantilaisen aristokratian ja kadunmiehen välillä.   Hillittyä huumoria ja itseironiaa ja nokkelaa sanailua parhaimmillaan. s. 303 ’Successful survival is what counts – more than victory.’ ‘Successful survival, in this world, is victory.’