Muistiinpanoja

 Kirja on Karin Smirnoffin kehutun trilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa, Lähdin veljen luo , Jana Kippo on palannut lapsuutensa kotiseudulle, missä hän saa töitä kotihoidossa ja tutustuu paikallisiin asukkaisiin ja näiden mustiinkin salaisuuksiin. Trilogian toisessa osassa sisarusten äiti on kuollut ja he lähtevät   järjestämään äidin hautaamista tämän lapsuusmaisemiin paikkakunnalle, jota suljettu uskonnollinen, lahkonomainen yhteisö pitää vallassaan. Kuten trilogian ykkösosassa, on tässäkin runsaasti juopottelua ja väkivaltaa jota samoin kuin  lahkon ylläpitämää kuria ja pedofiliaakin kuvataan mustan huumorin kautta.  Ehkä on niin, että kun elämä menee oikein vaikeaksi eikä ulospääsyä näy, jäljelle jää vain viina. Ja ylenpalttinen viina johtaa väkivaltaan. Kaikkien kyläläisten on valittava ovatko lahkossa mukana vai eivät; ulkopuolelle jääville ei paljon muuta mahdollisuutta jää kuin muutto muualle tai elämä eristettynä muusta yhteisöstä. Naiset on alistettu palvelijoiksi ja la

  Koskettava, omaelämäkerrallinen kirja Ninni Schulmanin kasvamisesta menestyväksi kirjailijaksi vaikeasta synnynnäisestä fyysisestä vammasta huolimatta. Vammansa vuoksi hän joutuu varhaisesta lapsuudestaan asti olemaan pitkiä aikoja erossa perheestään sairaalassa, missä hänen selkäänsä suoristetaan kivuliailla menetelmillä. Hän jää rujoksi ja kooltaan vain 144 cm:n pituiseksi. Koko ikänsä hän kokee ulkopuolisuutta, joukkoon kelpaamattomuutta ja tunnetta siitä, että ei tule muiden näkemäksi. Hän häpeää ja hän häpeää omaa häpeämistään. Hän avioituu ja tulee raskaaksi, mutta sikiö on vaikeasti epämuodostunut ja joudutaan abortoimaan. Myöhemmin hän saa kaksi tervettä lasta, tytön ja pojan – jotka kuin kompensaationa kasvavat hyvinkin pitkiksi. Avioliitto ei kuitenkaan kestä, mutta myöhemmin Ninni löytää uuden rakkauden ja uuden avioliiton. Uskomattomalla tahdonvoimalla hän selvittää aikaisemmat masennuskautensa ja kelpaamattomuuden tunteensa ja saa voimaa mm liikunnasta: hän jopa hiih

  “ For far too long, those who are naturally quiet, serious or sensitive have been overlooked. The loudest have taken over – even if they have nothing to say .” – Näin sanotaan kirjan esittelyssä. Kirja valottaa monipuolisesti introverttiutta, ominaisuutta joka tuntuu olevan vahvasti sidoksissa myös kulttuuriin. Yhdysvalloissa sitä pidetään haittana, kun taas itäisemmissä kulttuureissa normaalina ominaisuutensa.   Tietystikään valtaosa ihmisistä ei ole puhtaasti ekstro- tai introvertteja vaan sijoittuvat näiden välisellä janalla eri kohtiin. Kirjan mukaan ihmisen käyttäytymisen perusteella voi olla vaikea häntä luokitella, koska introverttikin ihminen voi halutessaan käyttäytyä ekstrovertin tavoin. Cain mm kuvaa erästä hyvin menestynyttä ja suosittua professoria, jonka luennot olivat aina tungokseen asti täynnä ja jonka luennot usein päättyivät seisaaltaan annettuihin aplodeihin. Kuitenkin professori oli introvertti, joka tarvitsi esitelmistä palautukseen yksinäisen hetken ja joka k