Kirja on Karin Smirnoffin kehutun trilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa, Lähdin veljen luo , Jana Kippo on palannut lapsuutensa kotiseudulle, missä hän saa töitä kotihoidossa ja tutustuu paikallisiin asukkaisiin ja näiden mustiinkin salaisuuksiin. Trilogian toisessa osassa sisarusten äiti on kuollut ja he lähtevät järjestämään äidin hautaamista tämän lapsuusmaisemiin paikkakunnalle, jota suljettu uskonnollinen, lahkonomainen yhteisö pitää vallassaan. Kuten trilogian ykkösosassa, on tässäkin runsaasti juopottelua ja väkivaltaa jota samoin kuin lahkon ylläpitämää kuria ja pedofiliaakin kuvataan mustan huumorin kautta. Ehkä on niin, että kun elämä menee oikein vaikeaksi eikä ulospääsyä näy, jäljelle jää vain viina. Ja ylenpalttinen viina johtaa väkivaltaan. Kaikkien kyläläisten on valittava ovatko lahkossa mukana vai eivät; ulkopuolelle jääville ei paljon muuta mahdollisuutta jää kuin muutto muualle tai elämä eristettynä muusta yhteisöstä. Naiset on alistettu palvelijoiksi ja la