Tekstit

Hellsten Ritva: Lea

Kuva
  Tähän tartuin tekijän myöhemmän teoksen, eli Raijan, luettuani. Odotukset olivat nyt turhan korkealla enkä säästynyt pieneltä pettymykseltä. Lea on vanha, kuolemaa lähestyvä nainen, jonka elämää kirja seurailee varhaisesta lapsuudesta Lean kirjoittamien kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen tai muistelujen kautta. Lea on hyvin ahdistunut ihminen, ja lukija jää pohtimaan aiheutuuko ahdistuneisuus omista, jo unohtuneista lapsuuskokemuksista, omista virheistä omien lasten kasvatuksessa vai peräti oman äidin kokemuksista. Millaista taakkaa ihminen tietämättään kantaa? Lastensa kasvatuksessa ja suhteessa mieheensä Lea on tyly ja ankara, luultavasti hänkin tuntee rakkautta, mutta sitä ei jotenkaan saa näyttää. Olisiko se heikkoutta vai pelkoko sen estää – Eino Leinon sanoin ” Kell’ onni on, se onnen kätkeköön ”. Lea asettaa suuret odotukset lapsiinsa, joita hän kasvattaa turhia hempeilemättä ja joiden hän odottaa toteuttavan omia unelmiaan mm hyvästä ammatista (lääkäri).   Tätä kuvaa hyvin s

Hellsten Ritva: Raija

Kuva
  Kiitetyn LEA-romaanin kirjoittanut Ritva Hellsten piirtää uudessa romaanissaan tarkkanäköisen kuvan kirjailijasisarensa, tulipalossa kuolleen Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kirja kertoo kamppailusta kirjailijakutsumuksen ja arjen vaikeuksien sekä elämänhalun ja kuoleman aavistelun välillä. Teos kuvaa, miten lahjakas ihminen pitää loppuun asti kiinni taiteestaan ja unelmistaan, joita kipeät lapsuudenkokemukset ja pettymykset ihmissuhteissa ovat koetelleet. Tätä takakannen tekstiä paremmin en osaa kirjaa luonnehtia. Kirjaston Best Seller -hyllystä mukaan napattu löytö miellytti kovasti. Yritin heti varata lisää luettavaa Ritva Hellsteniltä, mutta kirjaston Taskukirjasto-appi paholainen ei jotain syystä suostu nyt toimimaan. Muutama näyte: s, 117 : Miksi aina kysytään lapselta ”Mikä sinusta tulee”? Ikään kuin tämä vielä ei olisi mitään. Asiahan on päinvastoin: aikuisena sitten etsii sitä lasta joka on joskus ollut, ymmärtääkseen itsestään edes jotain . s. 163: Kaikis

Myllymäki Maisku: Holly

Kuva
  Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya, entuudestaan. Saarta kiertäessään Eva alkaa kiinnostua Hollysta: Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä mitä Eva itse etsii: muutakinko kuin lintua? Maisku Myllymäen esikoisromaani miellytti minua kovasti. Kirjan lajityyppiä on vaikea luokitella: se on mukaansatempaavan hidasta tarinankerrontaa, ihmiskuvausta ja ihmissuhteiden jännitteiden kuvausta, joka kenties piilottaakin sisäänsä myös rikoksen tai parikin?? Kukapa tietää. Lukijalle ainakin jää pohdittavaa. Kirjan alkulehden motto Iris Murdochin kirjasta Meri, meri kuuluu näin: ” Minusta on vastenmielistä ajatella että minä olen syyllinen ja olen varma että en ole. ” Tämä on kirja, josta olisi hauska keskustella lukupiirissä, mitä muut siitä ajattelevat.