Tämän otin mukaani kirjaston BestSeller-hyllystä, vaikka muistaakseni aikaisempien lukukokemusten perusteella en Philip Teirin suuri ihailija olekaan. Kokemukseni sai vahvistusta, ja kirja oli jäädä kesken, kun en jaksa innostua ilmapiiristä, joka on ”sakeana tupakasta tai teinipoikien kiimasta, nuoruuden ydinhetkistä”, kuten kirjaa sen takakannessa kuvataan. Kirja kertoo Jacobista ja keski-ikäisen pariskunnan Monan ja Mickin sekä heidän lastensa Robertin ja Josefinin elämästä Pietarsaaressa 1990-luvulla. Keskeytyneen lukemiseni jatkuessa kirjan toisessa osassa Jacob on jo professori ja Josefin menestyvä muusikko. Jacobin elämä on mallillaan, hänellä on puoliso ja lapsia. Jacob haluaisi saada yhteyden lapsuusystäväänsä, mutta Robert ei ole saanut omaa elämäänsä raiteilleen eikä halua pitää yhteyttä. Kirjassa sivutaan myös maahanmuuton ongelmia, kun lasten maahanmuuttajaystäviä karkotetaan maasta. Aineksia kirjaan on kyllä koottu, mutta henkilö...