Tekstit

Laine Tua: Ei tässä elämässä, Jack

Kuva
Kaikki on totta, kaikki on valhetta: kerrassaan koukuttava romaani Tua   Lainelta, joka on kirjoittanut tämän ensimmäisen romaaninsa englanniksi ja myös itse kääntänyt sen suomeksi. Laine on koulutukseltaan filologi, mutta työskennellyt myös finanssialalla eri puolilla maailmaa. Kokemus näkyy kirjan tyylissä: yksityiskohdat tuntuvat uskottavasti oikeilta. Kirja on vähän kuin tarina tarinassa. Jack, kirjan keskushahmo, Ilsan eli minäkertojan ensimmäinen mies, komea, ylellisyyksiin ja kauniisiin naisiin tottunut mies kuolee työmatkalla tapaturmaisesti, mutta jää Ilsan mieleen kummittelemaan. Kotiin arkussa palautetun ruumiin kasvot ovat onnettomuudessa turmeltuneet tunnistamattomiksi.   Vuosikymmenien kuluessa Ilsa saa uuden miehen H:n, kaksi lasta ja hyvän elämä Alabamassa. H:n ollessa työmatkalla kuvioon ilmestyy myös Tony, joka vaikuttaa Ilsasta merkillisen tutulta. llsa haluaa kirjoittaa Jackin tarinan kirjaksi ja avuksi löytyy netistä ikään kuin kustannustoimittajaksi ja sparraaja

Smirnoff Karin: Lähdin veljen luo

Kuva
  Mustalla huumorilla terästetty, sujuvasti ja värikkäästi kirjoitettu romaani kotiinpaluusta. Päähenkilö Jana haluaa irtiottoa elämästään kaupungissa ja palaa veljensä luo lapsuudenkotiinsa. Hän saa työtä kunnan kotihoidossa ja työn kautta hän pääsee sisään kuntalaisten elämään ja itse kunkin synkkiinkin puoliin. Kirjassa on paljon kovuutta, väkivaltaa, juopottelua ja sekoilua. Smirnoff ei kuitenkaan synkkyydellä mässäile vaan tasapainoilee syiden ja seurausten kuvaamisessa. Millaisia aikuisia väkivaltaisen lapsuuden kokeneista ihmisistä tulee: onko niin, että mikä ei tapa vahvistaa?   Kyläyhteisössä kaikki tietävät toistensa asiat – ainakin pinnalta katsoen. Mutta miten paljon sittenkin on jäänyt pimentoon ja selvittämättä. Yllättäviä käänteitä riittää loppusivuille asti. Lähdin veljen luo on romaanisensaatio, joka sai August- ehdokkuuden jo ennen ilmestymistään.    

Ditlevsen Tove: Gift

Kuva
  Tove Ditlevsenin trilogian kolmas osa on suoruudessaan järkyttävä kuvaus riippuvuudesta – tai pikemminkin riippuvuuksista. Näitä Ditlevsenillä on kolme: miehet, huumeet ja kirjoittaminen. Jo nuorena hän toteaa, että ainoa mikä on hänelle todella tärkeää ja mitä hän haluaa tehdä, on keksiä lauseita, runoja. Yksin hän ei kuitenkaan osaa olla, vaan hakeutuu suhteesta tai avioliitosta toiseen: ensin vanhemman toimittajan ja runoilijan Viggo F:n kanssa, sittemmin opiskelijanuorukaisen Ebben kanssa, sitten kohtalokkaaseen liittoon lääkärinsä Carlin kanssa ja lopulta ihailijansa Victorin kanssa. Victor oli ekonomi, kuten Ebbekin, naimisissa ja pienen tytön isä, mutta jättää kaiken ollakseen Toven kanssa.   Taipumus riippuvuuteen huumeista riistäytyy valloilleen traagisesti heti ensimmäisestä ruiskeesta, jonka Ditlevsen lääkäriltään Carlilta saa laittomasta abortista seuranneisiin kipuihin. Tuosta hetkestä lähtien hän tietää, että petadiinin jatkuva saaminen on kaikin keinoin järjestettävä: