Muistiinpanoja

  Valheet joihin uskomme on kertomus unelmista, kunnianhimosta ja bisnesmaailman likaisesta pelistä Mikä on oikein ja mikä tavoittelemisen arvoista? Koukuttava, hauska ja syvästi inhimillinen romaani tekee modernista työelämästä purevaa satiiria. Satiiri on niin sattuvaa, että eläkkeellä oleva lukija voi vain tuntea suurta nautintoa siitä, ettei itse tarvitse olla osallisena työelämän konsulttivetoisissa kehityshankkeissa tai   raadollisissa juonitteluissa ja selkäänpuukottamisissa. s. 101: ” CapIce oli paikka, jossa ei auttanut joutua pulaan. Jos jouduit veden varaan, koskaan et voinut olla varma, oliko kohti ojentunut käsi vetämäsää sinut ylös vai painamassa lopullisesti pinnan alle .” Kuten kirjan esittelyteksti mainitsee, kirja todella on koukuttava. Se on hyvin kirjotettu, henkilöt uskottavasti kuvattuja ja kirjoittaja ilmiselvästi tietää mistä kirjoittaa. Jukka Hakala on brändiammattilainen ja liikkeenjohdon valmentaja, joka on julkaissut useita kiitettyjä viestinnän tietokir

Annie Ernaux voitti vuoden 2022 kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2008 ilmestyneellä teoksellaan Vuodet (Les années). Une femme on hänen aikaisempi teoksensa vuodelta 1987. Kirja on omaelämäkerrallinen kuvaus hänen suhteestaan äitiinsä. Ernaux kuvaa äitiään analyyttisen terävästi, säälimättömästikin. Suhde on ollut vaikea, mutta silti läheinen. Äiti on alun perin kovin vaatimattomista oloista maalta ja ryhtynyt myöhemmin yrittäjäksi, on ollut halukas oppimaan ”hyviä tapoja” ylemmiksi katsomiltaan ihmisiltä ja on opittuaan ollut tarkka siitä, että kaikki sujuu oikeaoppisesti. Suhteessa tyttäreensä äiti on valvova ja haluaisi tämänkin noudattavan samoja pyrkimyksiä. Tytär puolestaan on kapinoiva ja löytää oman tiensä. Väliin suhde on etäisempi, mutta kun äiti todella apua tarvitsee, tytär on valmiina auttamaan. Suhde kehittyy aina vain tiiviimmäksi, kun äiti sairastuu Alzheimerin tautiin ja kadottaa vähitellen yhä enemmän sekä toimintakykyään että omaa itseään. Tytär pysyy rinnalla l

  Novellikokoelma ihmissuhteista. Schlink kuvaa perheiden, parisuhteiden ja yksilöiden draamaa. Henkilöidensä muistin kautta hän kuvaa, miten ihmisen käsitys itsestään rakentuu suhteessa toisiin ihmisiin: millainen minä olin, millainen minä olen, teinkö väärin vai teinkö oikein, tulinko itse hyväksikäytetyksi. Schlinkin kieli on hivelevää, suomennoksenakin nautittavaa luettavaa. Lukiessa tuli mieleen Stefan Zweig ja Ungeduld des Herzens. Tätä täytyy saada lisää: varasin saman tien kirjastosta Lukijan. ”Bernhard Schlink syntyi 1944 Bielefeldissä, työskentelee juristina ja asuu Berliinissä ja New Yorkissa. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu vuonna 1995 ilmestynyt, yli 50 kielelle käännetty Lukija , josta tehtiin myös Oscar-palkittu filmatisointi.”