Muistiinpanoja

  Häkellyttävän hyvä kirja. Hanna Brotheruksen autofiktio on avoimen rehellistä tilitystä haasteista lapsuudessa sisarusten ja vanhempien puristuksessa, sitten perhe-elämässä äitinä päihdeongelmaisen pojan ja syömishäiriöisen tyttären tukijana. Tyttären anoreksia tuntuu sitäkin hurjemmalta, kun hänen tätinsä eli Brotheruksen sisar oli käynyt läpi saman helvetin – ja kun samasta ongelmasta, oman kertomansa mukaan, kärsii kirjailija itsekin, vaikka onkin normaalipainoinen ja syö normaalisti.   Juuri kun olin lukemassa tätä kirjaa, tuli televisioista Maria Veitolan Yökylässä ohjelma, jossa hän vieraili Mikko Kuustosen ja Hanna Brotheruksen kotona. Ohjelma valotti Brotheruksen persoonaa, josta en ennen tähän kirjaan tarttumista tiennyt juuri mitään. Varsinainen voimanainen, joka ei ole elämäsään päässyt helpolla.   Tanssijana ja koreografina hän on hyvin kehollinen ja sanoo mm sivulla 205 näin: ” Seksuaalisuutta on tutkittava elämällä, kokeilemalla ja leikkimällä. Tai taiteen ja hulluude

  Helsingin Sanomien viikon kirja, jota voi lukea kännykällä tai padilla ilmaiseksi kuukauden ajan. Tämä naisen elämä seuraa 15-vuotiaan Helenan elämää teini-iästä aikuisuuteen.Helenan lapsuutta varjostaa äidin poikkeava, pelottava ja ennalta-arvaamaton käyttäytyminen, jonka syytä lapsi ei ymmärrä, mutta jonka taustalta vähitellen paljastuu äidin mielenterveysongelmat.  Onko äiti sairas - vai hullu? Isä yrittää luotsata Helenaa karikkoisten vesien lävitse. Äidin traumaattisen kuoleman jälkeen Helena käy terapiassa. Aikuisuuteen kasvamista ja parisuhteeseen oppimista Kekkonen kuvaa hyvin. Mikä vaikutus Helenan elämään on lapsuuden kokemusten varjolla ja mikä vaikutus perimällä? Toistuvatko äidin ongelmat seuraavassa polvessa? Onnellisesti alkanu parisuhde ajautuu vaikeuksiin, joiden ylipääsemiseksi puoliso asettaa ehdon: Helenan on haettava apua. Kirjan lopussa Helena tapaa uudelleen häntä 15-vuotiaana hoitanutta terapeuttia. Lukija jää arvioimaan miten tarina jatkuu. Toivottavasti onn

Bough/Woolenberry lankana Road to China/The Fibre Co. Väri Hematite yllätti; netistä tilatessa luulin sitä paljon sinisemmäksi. Mutta harmaa mikä harmaa Laatu kuitenkin ihana: Alpaca 65%, silk 15%, camel 10%, cashmere 10%.  

 

  Tätä rupesin kirjakaupassa sattumalta silmäilemään ja kiinnostuin niin kovasti, että ostin omaksi. Sinkkonen on lapsipsykologi, jonka ajatuksia olen radiosta kuullut ja joista olen ollut hyvin vaikuttunut. Minun mielestäni Sinkkonen on tavattoman viisas ihminen, ja uskon hänen myös psykologina (niin lapsi- kuin muunakin) osuvan ajattelussaan oikeaan. Vaikka en tietystikään lapsettomana ole minkään sortin asiantuntija, enkä ketään kasvata, oli näitä ajatuksia kiinnostavaa peilata sekä ympäristöön että myös omaan lapsuuteen ja miksipä ei myös vanhempieni lapsuusaikaan. Maailma on suhtautumisessa lapsiin muuttunut täysin toiseksi ja lapsuuden kokemukset luultavasti heijastuvat aika pitkälle – halusimmepa tai emme. Takakannen luonnehdinta: ” Perinteisessä suomalaisessa kasvatuksessa on vältetty tunteista puhumista, mutta vanhemman käskyjä on pitänyt noudattaa kyselemättä. Nykyään on edistytty lapsen tunteiden huomioonottamisessa. Tosin uhkana on, että mennään jo liian pitkälle to

  Arvo, 60-kymppinen, entinen kapinallinen interrail-nuori, myöhemmin rauhalliseen virkamieselämään sopeutunut, nyt kuolemansairas mies matkustaa junalla Sveitsiin samaan eutanasian. Hänen tyttärensä Sanna on tällä saattomatkalla mukana. Vuoroon kuvataan traagisesti päättynyttä interrail-reisssua kavereiden kanssa 40 vuotta aikaisemmin, vuoroon tätä kyseistä saattomatkaa. Idea voisi olla kantava, muuta jotenkaan minä en vain päässyt tähän kerrontaan mukaan. Valitettavasti. Tunnustan nyt lukeneeni rajusti harppomalla. Joten tähän arvioon ei kannata kenenkään kiinnittää huomiota.