Muistiinpanoja

  Kirjaston Best Seller -hyllystä ilman sen kummempia ennakko-odotuksia mukaan napattu kirja. Kirjan nimi viittaa sen rakenteeseen. Joka toinen kappale kertoo tunti tunnilta vuoden 2019 elokuun 12 päivän kulusta toisen päähenkilön, Violan elämässä. Joka toinen kappale kertoo samaisen päivän tapahtumista vuosina 1949-1968 Violan ja kirjan toisen päähenkilön Lillyn elämässä. Viola ja Lilly ovat naapurit ja parhaat ystävykset, kirjan alussa pikkutyttöinä. Viola on rikkaan perheen ainoa lapsi, Lilly tulee köyhästä monilapsisesta perheestä, jonka nuorimmaisen lapsen synnytykseen äiti kuolee. Violan äidistä tulee Lillylle kuin toinen äiti. Kaikki on auvoisaa, luokkaerosta huolimatta. Viola on ihastunut Lillyn isoveljeen Alviniin ja kolmikko on erottamaton. Sitten Lillyn ja Alvinin elämäsää tapahtuu kaikenlaista ikävää, rikollistakin ja Lilly on hetken vankilassakin. Lillyn musikaalinen lahjakkuus ja Alvinin managerinkyvyt vievät Lillyn kuitenkin Pariisiin ja maailmanmaineeseen laulajana.

 

Jälleen kerran kirja, jota ei malttanut käsistään laskea. Yritin lainata kirjastosta - saksaksi tai suomeksi -, mutta kun laskujeni mukaan olisi vuoroni tullut vasta 20 kuukauden kuluttua, päätin ostaa. En kadu! Kirja on ollut myyntitilastojen kärjessä jo toista vuotta ja se on voittanut Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon 2016. Kirja tekee laajan kaaren päähenkilön Julesin elämässä. Alussa hän makaa sairaalassa toipumassa moottoripyöräonnettomuudesta ja muistelee elämäänsä lapsuudesta kouluaikojen läpi aikuisuuteen, vanhemmuuteen ja leskeyteen. Kirja ei kuitenkaan pääty sairaalaan, vaan päähenkilö jatkaa elämäänsä. Keskeiset henkilöt ovat Julesin sisarukset ja vanhemmat sekä kaksi koulutoveria. Vanhemmat ovat kuolleet onnettomuudessa, kun lapset olivat pieniä. Sisäoppilaitosaika on ollut ankeaa, Jules kasvaa introvertiksi   kirjailijan urasta haaveilijaksi. Veli Marty on nuorena eksentrinen kovanaama, josta tulee menestyvä IT-yrittäjä, sisar Liz on kapinallinen nuori, joka juhli

   

  Aikaisemmin luin kirjan Onko äiti kuollut , jonka Hjorth on julkaissut ennen Perintötekijöitä , ja pidin siitä kovasti. Siksi Perintötekijät oli nyt pieni pettymys. Kirjailijan tyyli on tässäkin persoonallista, vähän kuin runoa ja toisaalta vähän kuin Raamatussa   siten että kaikki sanotaan moneen kertaan, vain hiukan sanoja muunnelleen. Hyvin helppoa ja joutuisaa luettavaa. Tässäkin on kyse perheen sisäisistä ihmissuhteista ja anteeksiantamisen mahdottomuudesta. Kun Onko äiti kuollut käsitteli vanhempien vallan- ja kontrollinhalua, on Perintötekijöissä kyse insestistä. Perheen neljästä lapsesta kaksi sekä molemmat vanhemmat kiistävät insestin uhrin kertomuksen ja syyttävät häntä siitä, että hän tarinaoillaan vain yrittää saada huomiota ja tehdä itsestään kiinnostavan. Asia on johtanut siihen, että päähenkilö ei ole vuosikausiin ollut perheensä kanssa missään tekemisissä, sitten isä kuolee ja eteen tulee tilinteon aika ja perinnönjako. Perinnönjaossa isä on halunnut olla tasap