Muistiinpanoja

  En ole aikaisemmin lukenut mitään Anja Snellmanilta. Lukukokemus osoittautui positiiviseksi. Leppoisaa kerrontaa, jota mukava seurailla. Kirja liikkuu paljolti biotekniikan tutkimusryhmän ympärillä: Meeri, keski-ikäinen aikoinaan omat opintonsa kesken jättänyt, avioerossa professoripuolisonsa jättämä vaimo, kipuilee eroa ja katkeruutta puolison uutta, nuorempaa kumppania kohtaan. Ihmettelin laboratorioyhteisön asiantuntevaa kuvausta, kunnes kirjan lopussa löytyvästä kiitosten luettelosta löytyi selitys: Snellman on todella saanut seurata ryhmän työskentelyä ja hän on saanut kädestä pitäen myös opastusta laboratorion tekniikoihin. Huolellinen taustatyö tekee kirjan lukemisesta kiinnostavaa. Meerin aikuiset lapset tuntuvat uusavuttomilta haahuilijoilta, jotka kaikessa tukeutuvat äitinsä apuun, erityisesti lapsenlapsen Sampon hoidossa. Meeri itsekin on reppana, joka yrittää uutta potkua elämäänsä niin Tinderin treffipalvelussa kuin töitä hakemalla. Sekä kumppanit että työn kautta löyty

Olen pitänyt Tommy Hellstenin ajatuksista mm hänen kirjassaan Saat sen mistä luovut. Tässä uudessakin oli ajatuksia, joihin on helppo yhtyä. Hellsten mm kirjoittaa hengellisyyden ja uskonnollisuuden välisestä erosta samansuuntaisesti kuin itsekin ajattelen. Molemmissa liikutan selittämättömän ja mysteerin parissa, mutta siinä missä uskonnollisuus ei malta pysyä selittämättömyydessä, vaan haluaa ottaa selittämättömän haltuun ja luoda vastauksia itse, hengellisyys on nöyrtymistä mysteerin ja selittämättömän edessä, ilman että hylkää rakkauden tarpeen sisimmässään. Hellsten puhuu myös intuitiosta, jonka hän määrittelee sellaisen tietämiseksi, mitä ei voi (järjellä) tietää. Hän puhuu myös egosta ja egon palveluksessa olevasta järjestä. Tämä toi mieleeni Echart Tollen ajatuksia kirjassa Läsnäolon voima. Ihmisen todellinen minä pääsee esiin vain vasta kun ego väistyy.   Hengellisyyden ja mysteeriin suostumisen ohella kirja käsittelee otsakkeensa mukaisesti rakkautta ja parisuhdetta. Hän e

  .. mutta tekee tänä vuonna vain muutamia nuppuja; vihreää vartta sitäkin enemmän. Aikaisempina kesinä se on kukkinut paljon runsaammin. Mutta sai siitä nyt vähän kuvattavaa. Kokeeksi pikku-Leicalla

 Nyt kun ilmalämpöpumpun huollon jälkeen laite on ollut toimimatta jo yli kolme viikkoa, ei Ellille löydy helteeseen muuta helpotusta kuin kylmät pyyhkeet.  Ei hän tätä kyllä vapaaehtoisesti päällänsä pidä.  

  Pitkästä aikaa kirja, jota ei malttanut laskea kädestään. Krachtin kieli polveilevuudessaan ja lempeän sattuvassa, koomisessakin, ihmiskuvauksessa jotenkin tuo mieleen saksalaisen kirjallisuuden ikonin Thomas Mannin, jonka Taikavuori oli samalla tavalla koukuttava - kaikessa tapahtumattomuudessaankin. Kirjan kertoja, Christian Kracht - onko tämä autofiktioita vai ei   - tulee Zürichiin viettämään pitkää viikonloppua laitoshoidossa olevan äitinsä kanssa. Onko äiti mielisairas vai ei, jää lukijan arvioitavaksi. Ainakin hän on perusteellisesti sekä alkoholilla että psykofarmakoilla kyllästetty. Viikonlopun vaiheiden ohessa kertoja kuvaa saksalaisen sukunsa historiaa: äidin isä on ollut natsi ja isä puolestaan on paennut Saksasta ja kerryttänyt suunnattoman omaisuuden eri puolilla maailmaa. Vanhemmat ovat eronneet. Osana kerrontaa on äidille kerrotut uskomattomat tarinat, joita Christian äitinsä iloksi kehittelee. Viikonlopun aikana äiti ja poika ajavat taksilla ympäri Sveitsiä ilma