Muistiinpanoja

  Meri Valkaman esikoisromaani vie lukijan DDR:n 1980-luvun vaiheisiin. Kirja liikkuu kolmella aikatasolla: ensimmäisellä tasolla Kansan voiman toimittaja Markus perheineen on 80-luvun puolivälissä komennuksella Itä-Berliinissä, toisella tasolla tapahtuu suuri muutos, kun matkustusrajoitukset vuonna 1989 poistetaan ja muuri murtuu ja kolmannella tasolla vuonna 2011 kun Markuksen tytär Vilja löytää isänsä jäämistöstä Erichille osoitettuja rakkauskirjeitä, jotka on allekirjoitettu Sinun, Margot. Keitä ovat Margot ja Erich? Ja miten kirjeet liittyvät Viljan isään? Tätä Vilja lähtee Berliiniin selvittämään. DDR:n olot ja vallitseva reaalisosialismin kuvaus - ja sen ihannoiminen toimittajapiireissä – on kuvattu ansiokkaasti. Eikä ihme, kun ottaa huomioon, että Meri Valkama on asunut lapsuudessaan vuosia Itä-Berliinissä ja opiskellut aikuisena politiikan tutkimusta ja journalismia Berliinin Freie-yliopistossa, jossa hän perehtyi erityisesti DDR:n aikaiseen journalismiin. Kirjan mittava...

  Toimittaja, uutistenlukija Matti Rönkä on minulle uusi tuttavuus kirjailijana. Eikä yhtään pöllömpi olekaan. Surutalo kuvaa yhteiskuntaa laajalla pensselillä: kotitalo Savossa, jossa sodassa jalkansa menettänyt isä kasvattaa kahta poikaansa Timppaa ja Jukkaa yksikseen sen jälkeen kun poikien äiti on kuollut nuoremman, Jukan, ollessa pikkupoika. Jukka ei äitiään paljon muistakaan.   Isoveli ei oikein kykene mihinkään ja jääkin aloilleen ja pärjäilee mitenkuten, kun taas Jukka on jo lapsena hyvä piirtämään ja arkkitehti hänestä tuleekin, jopa hyvin pärjääväkin. Kirjassa kuljetaan – kuten nykyään niin usein – vuosikymmenten läpi luku kerrallaan vuorotellen 60-luvusta vuoteen 2020. Hyvin Rönkä kuvaa niin maalaismaiseman tanssilavoineen kuin helsinkiläisen opiskelijaelämänkin. Näkökulma on koko ajan Jukan, tytöt on kuvattu ehkä vähän kliseisesti. Seksi ja viinakset ovat osa miehuuskoetta ja miehen elämää, mutta eivät näytä näyttelevän Jukan elämässä yhtä suurta osaa kuin muulla...

  Avena: malli Jenn Steingass, lankana Peo 30 merino. Tästä tuli aika painava ja malli on hurjan leveä hartioista. En tiedä eikö lanka ollut oikein sopiva vai onko malli vain sellainen. Lisäykset kaarrokkeessa levittävät tässä hartialinjaa enemmän kuin yleensä raglan-hihoissa. Sinänsä tähkäkuvio on kyllä kiva.

  Pieni, vajaa 100-sivuinen kirja koostuu kuudesta novellista, joissa eri ihmiset kokevat pandemia-ajan kukin omalla tavallaan. Miten alistua uuteen todellisuuteen? Miten vertailla suhteellisesti erilaista kärsimystä? Miten suhtautua ajan käyttöön? Covid-viruksen ohella Smith kuvaa ajassamme esiintyvän toisenlaisenkin viruksen: halveksunnan ja ylenkatseen, joka näkyy ennen kaikkea rasismina ja hallintoalamaisten – tai muuten erilaisten, alempiarvoisina pidettyjen ryhmien -   väheksyntänä. Kirjan lopussa on luettelo henkilöistä ja heidän hyveistään tai vahvuuksistaan, mm näin sivulla 75: …”To make no hierarchical distinstion between people. To tell any story just as it happened, only exaggerating for humour, but never lying, and never trying to give yourself the flattering role.” Zadie Smith on englantilainen kirjailija, joka on saanut mm PEN kirjallisuuspalkinnon.