Muistiinpanoja

 Yesteryears valmistui. Lankana Drops Soft Tweed. Mallin on suunnitellut Aimée Gille ja ohje on Laineen jylkaisemassa kirjassa Worsted.  Jossain näin tästä kuvan ja oli melkoinen jäljittäminen ennenkuin löysin ohjeen; sitä kun ei saakaan Ravelrystä. Titityystä kirja vihdoin löytyi. Villapaita on tunikapituinen eli oikein kiva legginsienkin kanssa.

Nyt sattui käteen kirja, jota ei malttanut kädestä laskea. Sain lainaksi naapurilta, enkä varmaan olisi ilman hänen suositustaan tätä osannut valitakaan, koska sotakuvaukset eivät lajityyppinä ennestään ole kuuluneet omaan mielikirjallisuuteeni. Mutta tämä vei täysin mukanaan. Immonen kirjoittaa vetävästi ja aihe on enemmän kuin ajankohtainen: Venäjän tunnuksettomat sotilaat ovat nousseet maihin Gotlannissa, ja Ruotsi on pyytänyt Suomelta sotilaallista tukea.   Suomalainen valmiusyksikkö avustaa Gotlannin onnistuneessa takaisinvaltauksessa, mutta sillä on kohtalokkaat seuraukset. Venäjä aloittaa sotilaallisen painostuksen monella rintamalla Suomessa: Hangossa, Kaakonkulmalla ja Kymijoen silloilla. Kyberhyökkäyksillä haavoitetaan yhteiskuntaa muutenkin: saastuneen veden sairastuttamat potilasmassat saavat sairaalat polvilleen ja sähkö- ja tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen koko yhteiskunnan sekaisin. Tuntui hämmentävältä, kun kesken lukemisen avasi television ja uutisissa näyte

  Tähän tartuin tekijän myöhemmän teoksen, eli Raijan, luettuani. Odotukset olivat nyt turhan korkealla enkä säästynyt pieneltä pettymykseltä. Lea on vanha, kuolemaa lähestyvä nainen, jonka elämää kirja seurailee varhaisesta lapsuudesta Lean kirjoittamien kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen tai muistelujen kautta. Lea on hyvin ahdistunut ihminen, ja lukija jää pohtimaan aiheutuuko ahdistuneisuus omista, jo unohtuneista lapsuuskokemuksista, omista virheistä omien lasten kasvatuksessa vai peräti oman äidin kokemuksista. Millaista taakkaa ihminen tietämättään kantaa? Lastensa kasvatuksessa ja suhteessa mieheensä Lea on tyly ja ankara, luultavasti hänkin tuntee rakkautta, mutta sitä ei jotenkaan saa näyttää. Olisiko se heikkoutta vai pelkoko sen estää – Eino Leinon sanoin ” Kell’ onni on, se onnen kätkeköön ”. Lea asettaa suuret odotukset lapsiinsa, joita hän kasvattaa turhia hempeilemättä ja joiden hän odottaa toteuttavan omia unelmiaan mm hyvästä ammatista (lääkäri).   Tätä kuvaa hyvin s