Muistiinpanoja

  Olly (Olga) Donner, syntyään Sinebrychoff oli suomalainen kosmopoliitti, joka nuoruudessaan opiskeli Dresdenissä ja Uno Donnerin kanssa avioiduttuaan vietti suurimman osan elämästään maailmalla, enimmäkseen kylpylöissa tai loistohotelleissa - siitäkin huolimatta, että Donnereilla oli asuntoja, huviloita ja kartanoita Suomessa ja Ruotsissa (mm Karhusaaressa Sinebrychoffin huvila ja Bulevardilla nykyisen Sinebrychoffin museon talo sekä Pohjoisranta 12:n Donnerin talo).   Hän kirjoitti näytelmiä, romaaneja ja runoja, jotka eivät kuitenkaan ainakaan omana aikanaan saaneet suurempaa arvostusta. Elämälleen merkitytä hän löysi antroposofiasta ja Steiner-filosofiasta, joihin perustuvaa ajattelua hän sovelsi perustamissaan lastentarhoissa. Olly Donnerin kiehtova elämä -kirjan on kirjeiden ja muun arkistomateriaalin pohjalta koonnut kirjallisuudentutkija Jasmine Westerlund ja kirja antaa elävän kuvan ruotsinsuomalaisen yläluokan elämästä 1900-luvun alkupuolella. Sosiaalinen elämä ja matkuste

  Paksuhko viihderomaani (426 sivua), joka toi mieleen huippusuositun suomalaisen vastineensa Enni Mustosen tyylin. Värma händer on jatko-osa kirjalle Räkna hjärtslag , joka aloittaa tohtorisperheen kotiapulaisen Bettyn elämäntarinan. Tuota ensimmäistä osaa en ole lukenut, mutta hyvin pääsi kärryille ilmankin. Betty pääsee elämässään pitkälle: saatuaan aviottoman lapsen, avioiduttuaan työnantajansa homopojan kanssa ja   jäätyään tästä leskeksi toisen osan lopussa hänellä on oma kirjankustantamo ja kirjakauppa.   Jo ensimmäinen osa on saanut sekä lukijoilta että kriitikoilta innostuneen vastaanoton, juuri kuten Mustosen kirjat Suomessa. Minun on vähän vaikea tähän innostukseen yhtyä – enkä yhden kirjan Mustoselta luettuani syttynyt   häneenkään. Kirja kuvaa mielenkiintoista aikaa 1940-luvulla, mutta sota-ajan kuvaukset typistyvät lähinnä vain ruokakuponkien niukkuuteen ja pimennysverhojen muistamiseen. Kutsunnat kyllä uhkasivat nuoria miehiä, mutta eihän Ruotsi toki ollut sodassa.

  Bargumin novellikokoelma vanhenevan miehen ajatuksista ja muisteloista. Jokainen novelli on eri henkilöistä, mutta kaikkia yhdistää tietynlainen alakulo. Itse vanhenevana naisena en ihan jaa samaa melankoliaa ja luovuttamisen asennetta, vaikka moni ajatus kyllä tuntui kovin tutulta, kuten s.74 ” Är det vad som menas med att bli gammal, att allting slutar omkring en ?” Tämä on totta, kun yksi ja toinen tuttu asia poistuu, kuten kun pitkäaikaien lääkärisuhde ennalta ilmoittamatta päättyy lääkärin häivyttyä eläkkeelle tai kun   tutut merkit häviävät kaupan hyllyltä tai kun jopa tutut kaupat lakkaavat olemasta (Stockmannkaan ei enää ole entisensä!!) Totta on myös tuttujen ihmisten häviäminen maailmasta, omista kollegoistakin kun jo hyvin suuri osa on poistunut elävien kirjoista – sukulaisista puhumattakaan. Kiitos isosiskolle, etten sentään ole vielä sukuni vanhin. Näin asiasta Bargumin sanoin: s. 106: ” Det går en gräns genom ens liv. När man föds är alla på den ena sidan. Ju längr

  Tämän varasin kirjastosta, koska olin kovasti pitänyt Eilitän aikaisemmasta kirjasta Kun olen poissa . Eikä tämäkään pettänyt. Eilittä osaa uskottavasti sujahtaa henkilöidensä nahkoihin ja hän kirjoittaa kaunista, ajatusta sisältävää suomea, melkein kuin runoa, kuten esim: s. 64:   … Onko tarkoituskin, että jäämme toisillemme arvoituksiksi? Katsomme toisessa vai heijastusta itsestämme ja samalla jätämme huomioimatta sen, mitä todella näemme. s. 130 :   En ole varma siitä, mitä suuri rakkaus on. Mutta ehkä se on sitä, että haluaa tarttua toisen käteen, vaikka se ei olisi enää lämmin . s. 133: Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viehätyn ihmisistä ja sitä enemmän arvostan koiria. s. 254: Voin sanoa, että minulle riitti pieni taivas, se riitti aivan hyvin, vaikka kerran näin välähdyksen suuremmasta. Päähenkilöitä on lähinnä kolme: menestyvä vakuutusmeklari Lotta ja hänen pohjoisessa asuvat vanhempansa Eino ja Vuokko – sekä tietysti Lotan mies ja lapset sekä Einon ja Vuo