Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2023.

Telkänranta Helena: Millaista on olla koira?

Kuva
Uusimpaan tutkimustietoon perustuva kirja käsittelee mm. koiran ja suden yhtäläisyyksiä ja eroja; eri rotujen erilaisia aivoja; koiran tunteita, motivaatiota ja käyttäytymistarpeita; koiran oppimista ja älykkyyttä sekä koiran suhdetta ihmiseen. Jonkin verran tulee kumotuksi vanhoja uskomuksia mm johtajuudesta: alistamisen ja johtajuuden sijaan susilaumassa alfaparin asema perustuu luottamukseen ja samaan tulee ihmisen ja koiran suhteen perustua. Mm. joiden koiraoppaiden neuvo koiran alistamiseksi selälleen kääntämällä tulee kirjassa torjutuksi. Mielenkiintoista on, että niin suden kuin koirankin elämässä tärkein toiminto on kuljeskelu ja haisteleminen. Saaliin jahtaaminen ja tappaminen on sudelle välttämätöntä, mutta suurinta osaa sen ajasta se ei vie. Mielenkiintoisia ovat myös tutkimuksissa löydetyt eroavaisuudet eri rotuisten koirien aivojen toiminnassa sen mukaan miten paljon dopamiinireseptoreita niiden aivorakenteessa on. Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistieteen t

Kinnunen Tommi: Pimeät kuut

Kuva
  Eläkeikää lähestyvä sairaalloinen Elna Suojärvi saa syksyllä 1946 lukuvuoden ajaksi työn opettajana Neuvostoliiton rajan lähellä sijaitsevaan kyläkouluun. Koulurakennus on kurja parakki, ja sen yhteydessä on vaatimaton huone opettajattaren asunnoksi. Juoksevaa vettä ei ole, ei sähköäkään. Lämmitykseen on kamina, jonka levyllä voi valmistaa ruokaa. Toista opettajaa ei ole.   Elna opettaa kaikkia ikäluokkia yhtä aikaa: sillä aikaa kun opettaja opettaa yhtä ryhmää, tekevät toiset heille annettuja tehtäviä itsekseen. Parakkikoulun viereen rakennetaan uutta komeampaa koulurakennusta, mutta siihen palkattavan opettajan virka laitetaan hakuun ja on selvä, että Elna ei sitä – jo heikon terveytensä vuoksi- tule saamaan.   Lukuvuoden päättyessä Elna lähtee, pelkoa tuntematta ja kaiken vanhan taakseen heittäen – kirjaimellisesti jopa kissanpennun, jonka eräs oppilas oli hänen huostaansa uskonut. Kirjan päähenkilön tunnekylmyys on puistattavaa ja minulle vaikeasti ymmärrettävääkin. Nuorena

Fouchet Lorraine: A l’adresse du bonheur

Kuva
  Fouchetin Bretagneen sijoittuva tarina perheestä, joka vuokraa entisen huvilansa juhliakseen siellä isoäidin syntymäpäiviä sen jälkeen kun talon ostaminen oli mennyt myttyyn ja talo myyty toiselle, joka siis ystävällisesti suostui tähän lyhytaikaiseen vuokraamiseen. Kaikenlaisia käänteitä tarinaan mahtuu, kun kuolleeksi luultu poika ilmestyy paikalle ja osoittautuukin talon ostajaksi. Monet muutkin väärinkäsitykset korjaantuvat.  Leppoisaa luettavaa kuten aikaisemmin lukemani muutkin Fouchetin tarinat, kuten Face à la merimmense ja J’ai failli te manquer .

Ruge Eugen: Hotelli Metropol

Kuva
  1930-luvun poliittista pelkoa Neuvostoliitossa. Moskova 1936, loppukesä. Saksalainen pariskunta toimii Stalinin tiedustelupalvelussa, pisteessä 2. Ilmapiiri heidän ympärillään alkaa kiristyä: yhtäkkiä työtovereita katoaa   ja yhtäkkiä heidätkin lomautetaan.   Heidät siirretään asumaan hotelli Metropoliin, minne vähitellen muuttaa muitakin pisteestä 2 lomautettuja. On epäselvää mistä syystä he ovat menettäneet asemansa ja mistä heitä kuulustellaan.   Myös hotelli Metropolin asukkaita alkaa hävitä. Charlotte ja Wilhelm ymmärtävät, ettei ketään saa osoittaa tuntevansa ja että väärästä sanasta osoittautuu Neuvostoliiton viholliseksi.   He pelkäävät, milloin tulee heidän vuoronsa ja alkavat nukkua vaateet yllään, jotteivat joutuisi lähtemään pelkässä yöpaidassa. Ajan ilmapiiriä kuvaa hyvin teksti sivulla 166: ” Ihmiset uskovat, mitä haluavat uskoa …. Ihmisille voi osoittaa asioita todeksi tai kumota ne, ei sillä väliä. Päinvastoin se joka tahtoo uskoa johonkin, löytää kyllä todisteens

Strindberg August: Hemsöborna

Kuva
  Läsecirkeliin valittu teos sen jälkeen, kun Odenplanista oli luovuttu. Odenplan on saanut August Strindberg-palkinnon, joten ajatus kai oli, että luetaan nyt sitten alkuperäistä. Hemsöborna virittikin hyvin vilkkaan ja erilaisia näkökohtia sisältävän keskustelun. Osa lukijoista piti kirjaa nimenomaan hauskana, myös sen loppua jossa siis äitimuorin ruumisarkku vajoaa jäihin ja sen perässä arkun pelastamista viimeiseen asti yrittänyt äitimuorin puoliso. Poika Gusten (viittaako nimi kirjailijaan itseensä?) perii maatilan ja kaikki on hyvin. Osa lukijoista (mm minä) taas piti kirjan henkilöitä hyvin ilkeästi, ikään kuin ulkopuolelta tai yläpuolelta, melko irvokkaastikin kuvattuina. Henkilöiden elävästi kuvattu suhtautuminen toisiinsa, keskinäinen kilpailu ja kateus toi hiukan mieleen Volter Kilven Alastalon salissa , jossa samaa kyräilyä on kuvattu hienosti. Mielikuvaa August Strindbergistä ihmisvihaajana ei voi välttää. Tyyli on vahvasti liioittelevaa ja kieli vanhanaikaisuudessaan