Muistiinpanoja

  Alexander Stubbin elämänkerta lapsuudesta vuoteen 2016. Mukava lukukokemus – vailla kaikkea tärkeilyä kerrottu elämän keskivaiheen kertomus, jossa mukana urheilu- kaveripiiri- opiskelu- ja urakehityskuvauksia. Mielenkiintoista luettavaa näin jälkikäteen, kun tiedetään enemmän, mitä pojasta jatkossa tuli. Vähän hyppäsin yli jalkapallo- ja golfsaavutusten yksityiskohtia, mutta kiinnostavaa oli lukea kuvauksia opiskeluajoista Amerikassa sekä uran kehittymistä ensin EU-virkamiehenä, myöhemmin eri tehtävissä kotimaan politiikan huipulla. Kaikki ei aina ole ollut auvoista ja kirja päättyy vuoteen 2016, jolloin omat savustivat Stubbin pois Kokoomuksen johdosta ja pääministerin paikalta.  Nyt tiedämme enemmän, miten tarina jatkui. Kirja on Stubbin tyyliin kirjoitettu: avoimesti kerrottu yllätyksineen, onnistumisineen, epäonnistumisineen. Mukana on luottamusta, ystävyyttä, iloa, surua, toiveita, pelkoja, pettymyksiä ja rakkautta. Paljon kuvataan työskentelyä tiimeissä, ja tiimin jä...

Hellyttävän sympaattinen ja hauskakin kirja miehenä olemisen vaikeudesta. Kirjan minähenkilö on seurassa aina hiukan hukassa itseltäänkin, kun hänestä tuntuu, että muut miehet osaavat suvereenisti olla miehiä niin kuin kuuluu ja niin kuin muutkin ovat. Itse hän hakee piilonsa kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Tätä miehenä olemisen vaikeutta kuvaa se, miten ”jääkiekkopelin jälkeen hätäisimmät kääntyvät heti kannoillaan ja katoavat omia polkujaan pois. Loput istuvat hiljaa tai sanailevat niin kuin miehet sanailevat: myöntelyä ei arvosteta eikä erimielisyyttä suvaita, ajat eteen taikka taakse niin aina on perävaunu linkussa”. Pidin tästä hiljaisesta huumorista.

  Läsecirkelin valinta. Carpelanin romaani lapsuudesta 1930-luvun Helsingissä kuvaa hyvin toisaalta syvämietteisen lapsen, Davin, mielenmaisemaa, toisaalta tuon ajan Helsinkiä ja tunnistamatonta aavistusta tulevasta sodasta. Kirjan edetessä Davi varttuu ja mietteet käyvät syvällisemmiksi. Yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet tarjoavat Daville pakopaikan. Kenties uhkakuvat nousevat hänen omasta mielestään, mutta ehkä myös ajassa huokuvasta epävarmuudesta, siitä mitä käy ilmi aikuisten puheista ja sanomalehtien otsikoista ja mikä konkretisoituu vuoden 1939 lopulla hälytyssireenien ulvontaan. Muutamia näytteitä. s. 82: Och vilka gränser hade mörkret? Vilka gränser fanns mellan det han läste och det han såg? ….Ändå fanns längtan där, till vad, det hade han ofta svårt att se eller ana sig till. s. 101: När du har nått stillheten mellan de snötyngda granarna är varje tecken på liv – en ekorres språng, en fågels brakande flykt, spåret av ett skogsmöss på skaren – ett eko av någon...