Muistiinpanoja

  Kirjastolaina. Varausjonot ovat usein niin pitkiä, että kun lopulta oma vuoro tulee, ei enää muista miksi on kirjan varannut.   Elizabeth Stroutilta olen lukenut aikaisemmin Nimeni on Lucy Barton ja TV-sarjana on esitetty hänen romaaninsa Olive Kitteridge. Pikkukaupungin tyttö käsittelee samantapaisia teemoja: äidin ja aikuistuvan tyttären suhteen ongelmia, jotka tuntuvat pohjaavan häpeään, salailuun ja kaipaukseen. Kirja kuvaa hyvin pikkukaupungin ilmapiiriä ja sen jotenkin vinksallaan olevia naisia. Äidin, Isabellen , elämässä on tyttären Amyn syntymään liittyvä, vaiettu salaisuus, mutta on muutakin: salaiset kuvitelmat esimiehestä ja peitelty (perusteeton) ylemmyydentunne työtovereita kohtaan. Vaietusta häpeästä ja ujoudestako johtuu kyvyttömyys heittäytyä ystävyyssuhteisiin, mikä sitten taas saa toiset pitämään häntä ylpeänä. Kierre on valmis ja johtaa ulkopuolisuuden kokemukseen. Pahin sosiaalinen solmu aukenee, kun työtoverit avautuvat omista ongelmistaan ja Isabelle uskaltau

  Uusi täydennys Alex Schulmanin autofiktiosarjaan. Hänen aikaisemmat kirjansa äitinsä alkoholismista, isästään ja omasta parisuhteestaan asettivat odotuksia - ehkä vähän liikaa - uusimmallekin teokselle. Nyt kerrotaan kolmen veljeksen lapsuudesta ja varttumisesta aikuisuuteen. Kirja on rakennettu siten että joka toinen kappale kuvaa lapsuusmuistoja, joka toinen kappale tunti tunnilta takaperin poikien matkaa äitinsä uurnan laskuun tai pikemminkin tuhkan sirotteluun lapsuuden kesämökin rantaan. Kertoja, Benjamin, on pojista keskimmäinen ja herkin. Lapsuuden ilmapiiri on jotenkin ahdistava ja surullinen. Kesämökki on ulkomaailmasta kokonaan eristyksissä ja vanhemmat viettävät päivänsä melko apaattisessa, alkoholinhöyryisessäkin kuplassaan päiväunineen. Veljesten välillä on välinpitämättömyyttä ja jopa pientä piiloaggressiivisuutta.   Benjamin kokee itsensä usein ulkopuoliseksi ja ajoittain todellisuudesta irralliseksikin. Saadakseen aikuisena selvyyttä itseensä Benjamin menee terap

  Valkoista valkoisella pohjalla  

  (Suomennettu teoksesta Faithful and Virtuous Night) Yhdysvaltalainen Louise Glück voitti vuoden 2020 Nobel-palkinnon. Hän on yksi oman sukupolvensa tunnetuimmista ja arvostetuimmista runoilijoista. Uskollinen ja hyveellinen yö kertoo tarinan ritarista, joka matkaa kuoleman maahan; mutta tarinan osat ja näkökulmat muuttuvat ja vaihtelevat. Niistä muodostuu suuri kertomus, jonka piiri on arvoituksellinen ja kohtalokas, sydäntä särkevä ja ihmeitä täynnä. Tällaiset luonnehdinnat saivat mielenkiintoni heräämään ja lainasin teoksen kirjastosta, vaikka runot ylipäätään ovat minulle vaikeita. Runoja pitää lukea niin eri tavalla kuin proosaa – paljon hitaammin. Aivan kuin sanojen takana oleva ajatus vaatisi oman aikansa avautuakseen. Kun maltoin, niin oli kyllä antoisaa luettavaa, vaikka kokemattomalle runon lukijalle ajatuksen syvempi merkitys saattoi välillä jäädä epävarmaksi. Ehkä pitäisi lukea uudestaan. Ehkä pitäisi useammin lukea runoja. Vai voiko runoihin suhtautua kuin musiikkii