Jalonen Olli: Stalker-vuodet

 

 Kaksinkertaisen Finlandia-voittajan uutuus on lähihistoriamme henkisen ilmapiirin ruumiinavaus. Vuonna 1974 nuori opiskelija palkataan salaiseen tutkimukseen keräämään tietoa ikätovereistaan. Neljä vuotta myöhemmin hän ajautuu vieraan valtion suurlähetystön palvelukseen luomaan myönteistä maakuvaa diktatuurista.

Kummassakin tehtävässä hän joutuu toimimaan oman integriteettinsä vastaisesti: raportoitavia tietoja saadakseen hän teeskentelee ystävyyttä itselleen yhdentekevien ihmisten kanssa, toisessa tehtävässään hän - työnantajaansa miellyttääkseen - kirjoittaa valheellisiksi  tietämiään artikkeleita. Varsinkin osallisuus salaisessa tutkimuksessa määrittelee hänen koko elämäänsä: kaikki ihmissuhteet liittyvät tähän tiedonhankintaan, kaiken aikaan täytyy varoa sanojaan ja varoa paljastumasta, kaiken aikaa omaa sisintä kalvaa häpeä, pelko ja avuttomuuden tunne, koska tehtävästä ei voi irrottautua. Olo on kuin hämähäkin verkkoon joutuneella kärpäsellä. Ehkä tällaista urkintaa on (ollut) myös Suomessa; nykyään tekoäly ja algoritmit hoitanevat urkinnan, varsinkin kun ihmiset vapaaehtoisesti luovuttavat tietonsa verkkoihin.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tempasi mukaansa, mutta ihmiset ja ihmissuhteet jäivät sittenkin minusta vähän laimeasti kuvatuiksi. Jotenkin rinnasteisesti mieleeni muistui hiljattain lukemani Meri Valkaman Sinun, Margot, joka kuvasi Itä-Saksan oloja ja murtumista ja josta pidin erityisen paljon. 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää