Janhonen Ulla: Sirkka Turkka. Tähti kuuttomassa yössä

 


Toimittaja Ulla Janhonen sai käyttöönsä runoilija Sirkka Turkan jäämistöstä löytyneitä papereita, joiden pohjalta sekä Turkan tunteneiden ihmisten muistojen kautta hän kuljettaa lukijan Sirkka Turjan runojen maailmaan ja avaa myös näkymän kirjailijan persoonallisen elämän vaiheisiin. Lopussa selviää myös Sirkka Turkan syntymään liittyvä salaisuus.

Turkka on erikoisen voimakas ja persoonallinen ihminen. Suorapuheinen, ulkoisesta habituksestaan piittaamaton lahjakkuus, joka ihmisisä paremmin lähestyy koiria ha hevosia. Munkkiniemeläisessä porvariskodissa kasvanut tyttö tuntuu ylioppilaaksi tultuaan haahuilevan erilaisten yliopisto-opintojen ja hevostalouskoulutuksen välillä. Välillä toimien virkanaisena ja välillä tallitöissä, kunnes vähitellen ura palkittuna runoilijana aukeaa.

Janhonen kuvaa Turkan elämää elävästi, lukija tempautuu mukaan. Runoja on siroteltu joukkoon, mutta melko niukasti, mikä minusta on hyvä, koska itse en oikein osaa lukea varsinkaan modernia runoutta. Jotenkaan ne eivät minulle useinkaan aukea. Silloin tällöin eteeni on sattunut runo, joka on sieluuni kolahtanut, mutta usein se on silloin saattanut pikemminkin olla englanninkielinen.  Minulle runossa pitää olla ajatus, jonka kykenen oivaltamaan. Toisiinsa sitoutumattomat sanat ovat minulle kuin musiikki täysin epämusikaalisen ihmisen korvissa- eli menevät ohi. Tämä on hyvin valitettava puute itsessäni.

Mutta kirja siis oli minusta mielenkiintoinen ja luin sen hujauksessa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää

Herrlemann Florence: L’appartement du dessous

Kuva
  Kahden samassa talossa asuvan, eri-ikäisen naisen väliseen kirjeenvaihtoon perustuva teos. Hectorine on 103-vuotias erakko, joka kommunikoi vain kirjeitä kirjoittamalla, Sarah on nuori, kustantamossa työskentelevä graafikko, joka aluksi yrittää kaikin tavoin saada naapurinsa aloittaman  kirjeenvaihdon loppumaan. Mutta Hectorine on sinnikäs, ja vähitellen myös Sarahin kirjeet pitenevät ja kielikin rikastuu. Kirjeenvaihdon sävy syvenee kirje kirjeeltä ja lopulta kirjeet kertovat  dramaattisen, sodanaikaisen selviytymistarinan, joka pakottaa myös ajattelemaan syyllisyyden ja selviytymisen suhdetta.  Kaikkein parasta kirjassa on sen kieli, joka  oi mieleen Marcel Proustin ja Pierre Choderlos de Laclosin tyylin. Ostin kirjan e-kirjana Apple-kaupasta.
Lue lisää