Pesonen Emmi: Taikurin tyttäret

 

Taikurin tyttäret ovat hypnoosia harrastavan lääkärin lapsia, jotka tutustuvat tähän metodiin kuunnellessaan salaa isänsä istuntoja vastaanoton oven takana. Myöhemmin tyttöjen vanhemmat eroavat ja lapsista vanhempi Linda jää isänsä ja nuorempi Magda elämässään enemmän tai vähemmän heittelehtivän äitinsä luo. Varttuessaan Linda menestyy teatterimaailmassa, kun taas Magdan elämä huumeineen soljuu yhä kauemmas raiteiltaan. Magda kuolee auto-onnettomuudessa, jossa hänen vuoden ikäinen tyttärensä Indra selviytyy. Kirja alkaa Indran näkökulmasta: nuorena aikuisena hän on tyhjentämässä isoisänsä ullakkokomeroa ja löytää hämmentäviä kuvia itsestään lapsena. Indra on kasvanut Lindan lapsena ja nyt hän näkee kuvia itsestään Magdan kanssa. Saadakseen asioihin jotain tolkkua hän kääntyy hypnotisoijan puoleen. Hypnoosissa hänelle valkenee jotain omasta taustastaan, jotain mikä saa hänet raivon valtaan omia vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan. Miksi hänelle on valehdeltu?

Kirja toi mieleen hiljattain lukemani Anna-Maria Eilittän romaanin Kun olen poissa,  jossa päähenkilö niin ikään saa aikuisena tietää olevansa tätinsä lapsi. Kysymys kuuluu: onko oikeutettua salata lapselta hänen todellinen biologinen alkuperänsä myös silloin kun tieto lisäisi tuskaa. Molemmissa kirjoissa hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat arvelleet näin olevan, mutta kummassakin kirjassa salauksen kohde on asiasta vain äärimmäisen katkera. Itse kukin voi miettiä, miten suhtautuisi, jos saisi tietää, että oma onnellinen lapsuus ja rakastettu perhe ei olisikaan biologisesti totta. Onko biologia yli kaiken tärkein asia? Vai onko rakkaus ja kasvuolosuhteet tärkeämpää? Nature or nurture? Vai onko kyse avoimuudesta? Pitäisikö tuskallisetkin totuudet avoimesti kertoa? Onko kertomatta jättäminen valehtelemista? Ei ihan helppoja kysymyksiä.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää