Eilittä Anna-Maria: Kun olen poissa

 

Kirjan takakannen kuvaus on hyvä:

 ”Ihmisillä on syynsä suojella toisiaan, miettii Ilona, 45, kuollut. Ilona on perheenäiti, vaimo ja äidinkielenopettaja, joka joutuu suojatiellä auton töytäisemäksi, lyö päänsä katukiveykseen ja kuolee. Itse tapahtumasta hän ei muista paljonkaan, mutta muistikuvat ruumiinavauspöydältä lähtien ovat hämmentävän kirkkaat.

Ilonan tie vie ruumishuoneelta öiseen kaupunkiin ja sieltä kotiin rakkaiden luo. Istuessaan kotisohvalla tai seistessään vanhempiensa eteisessä Ilona miettii, miksi hän ei pääse eteenpäin. Jäikö jotain kesken? Eikö häntä ja hänen läheisiään erottanutkaan kuolema vaan elämä?”

Kerrassaan mainio kirja, jota ei malttanut kädestä laskea ja jonka loppumista olisi halunnut pitkittää. Kirjassa on sekä ajatusta ja mielikuvitusta että huumoria, hyvin kirjoitetussa paketissa, väliin kuin runoa.

Esim. s 153, jossa kuvataan tapaamista alituisesti valittavan ystävän kanssa: ”… tällaisten ystävien tapaamisen motiivi on varmasti se, että yksinäisyys tuntuu kohtaamisen jälkeen ylellisyydeltä.”

tai s. 167: ”Minäkin haaveilen vielä rakastumisesta, kiihkosta ja nuoremmista miehistä. Ehkä minulla on etuajassa alkanut viidenkympin kriisi. Mikä siunaus, että se iski kuolleena.”

tai s 169 suhteesta uskoon: ”Hautajaisteni jälkeen olen teeskennellyt, ettei kirkkoja olekaan. On kai aika myöntää, että olen loukkaantunut Jumalalle. Kuljeskelen täällä kohtalostani tietämättömänä ja esitän itselleni, ettei se liikuta minua. Olen kuin nuori nainen, joka kaatuu uusissa korkokengissään väkijoukon edessä ja nousee nopeasti sivuilleen vilkaisematta ja matkaansa jatkaen, vaikka hän haluaisi huutaa kivusta.”

Eilittä, s 1975, jätti rahoitusalan työt ja valmistui teologiksi Helsingin yliopistosta.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää