Hjorth Vigdis: Perintötekijät

 

Aikaisemmin luin kirjan Onko äiti kuollut, jonka Hjorth on julkaissut ennen Perintötekijöitä, ja pidin siitä kovasti. Siksi Perintötekijät oli nyt pieni pettymys. Kirjailijan tyyli on tässäkin persoonallista, vähän kuin runoa ja toisaalta vähän kuin Raamatussa  siten että kaikki sanotaan moneen kertaan, vain hiukan sanoja muunnelleen. Hyvin helppoa ja joutuisaa luettavaa.

Tässäkin on kyse perheen sisäisistä ihmissuhteista ja anteeksiantamisen mahdottomuudesta. Kun Onko äiti kuollut käsitteli vanhempien vallan- ja kontrollinhalua, on Perintötekijöissä kyse insestistä. Perheen neljästä lapsesta kaksi sekä molemmat vanhemmat kiistävät insestin uhrin kertomuksen ja syyttävät häntä siitä, että hän tarinaoillaan vain yrittää saada huomiota ja tehdä itsestään kiinnostavan. Asia on johtanut siihen, että päähenkilö ei ole vuosikausiin ollut perheensä kanssa missään tekemisissä, sitten isä kuolee ja eteen tulee tilinteon aika ja perinnönjako. Perinnönjaossa isä on halunnut olla tasapuolinen, mutta silti perheen mökit on luovutettu kahdelle nuorimmalle tyttärelle – käypää rahallista korvausta vastaan. Tämä taas tasapuolisuudesta huolimatta loukkaa perheen poikaa, joka olisi halunnut itselleen ja omille lapsilleen yhtäläisen oikeuden mökkien hallintaan.

Se, mikä Perintötekijöissä on erilaista kuin  kirjassa Onko äiti kuollut, on että jälkimmäisessä päähenkilö on kyennyt irrottautumaan vanhempiensa kontrollista ja luonut itselleen oman, menestyksellisen elämän huolimatta siitä, että ei ole antanut äidilleen anteeksi. Perintötekijöissä insestin uhri ei ole kyennyt jättämään kokemaansa traumaa taakseen vaan on laajentanut syyllisyyden koskemaan tekijän lisäksi äitiään ja sisariaan, joilta hän ei koe saaneensa tunnustusta ja anteeksipyyntöä kokemastaan pahasta. Aika raskasta luettavaa siinä mielessä, että mitään kehitystä tai ulospääsyä ei ole. Mutta ehkä insesti todella vaurioittaa uhrinsa lopullisesti.