Lundberg Sofia: Kuin höyhen tuulessa. Yksi päivä, koko elämä.

 

Kirjaston Best Seller -hyllystä ilman sen kummempia ennakko-odotuksia mukaan napattu kirja. Kirjan nimi viittaa sen rakenteeseen. Joka toinen kappale kertoo tunti tunnilta vuoden 2019 elokuun 12 päivän kulusta toisen päähenkilön, Violan elämässä. Joka toinen kappale kertoo samaisen päivän tapahtumista vuosina 1949-1968 Violan ja kirjan toisen päähenkilön Lillyn elämässä.

Viola ja Lilly ovat naapurit ja parhaat ystävykset, kirjan alussa pikkutyttöinä. Viola on rikkaan perheen ainoa lapsi, Lilly tulee köyhästä monilapsisesta perheestä, jonka nuorimmaisen lapsen synnytykseen äiti kuolee. Violan äidistä tulee Lillylle kuin toinen äiti. Kaikki on auvoisaa, luokkaerosta huolimatta. Viola on ihastunut Lillyn isoveljeen Alviniin ja kolmikko on erottamaton. Sitten Lillyn ja Alvinin elämäsää tapahtuu kaikenlaista ikävää, rikollistakin ja Lilly on hetken vankilassakin. Lillyn musikaalinen lahjakkuus ja Alvinin managerinkyvyt vievät Lillyn kuitenkin Pariisiin ja maailmanmaineeseen laulajana. Vuosikymmeniin hän ei pidä mitään yhteyttä entiseen parhaaseen ystäväänsä, joka puolestaan elää tasaista elämää entisillä asuinsijoillaan: menee naimisiin, saa yllättäen ovelleen jätetyn löytölapsen, jonka nimeää Juniksi ja vuoden sisään omankin, josta tulee Maj. Juni ja Maj ovat samalla tavalla erottamattomat ystävykset kuin aikoinaan Lilly ja Viola. Viola kaipaa Lillyä ja yrittää kaikin tavoin saada tähän yhteyttä, mutta turhaan. Edes Ruotsin kiertueella Lilly ei ota kontaktia, vaikka näkee Violan yleisössä. Kirjan lopussa juoni saa yllätyskäänteen, kun Lilly yllättäen soittaa Violalle Pariisista kertoakseen olevansa kuolemassa. Yllätyskäänne vaikuttaa aika epäuskottavalta, mutta en nyt tässä sitä paljasta, ettei yllätys latistu, jos joku sattuu tämän kirja-arvion lukemaan.

Minun makuuni kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta ei tarjoa ajankulua kummempaa lukunautintoa. Rakenne sinänsä mukavasti ajateltu, mutta tapahtumat vähän lapsellisia ja epäuskottavia. Kevyttä kesälukemista.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää