Muistiinpanoja

  Kirjaston BestSeller-hyllyn löytö. Jonotan samaa teosta alkukielellä (Åren: två bröder berättar), mutta jono on pitkä, joten tyytyväisenä nappasin tämän mukaani. Westön veljekset kertovat vuorotellen, kappale kerrallaan jonkun muistonsa menneiltä vuosilta. Molemmat ovat tunnustettuja kynänkäyttäjiä, mutta selvää on kumpi on palkittu henkilöromaanien kirjoittaja ja kumpi pikemminkin runoilija. Pikkuveli Mårten muistelee lämmöllä ihailemiensa bändien ja jalkapallojoukkueiden jäseniä ja lukijalle välittyy hyvin se innostus, jota hän on nuorena näistä lähteistä ammentanut (vaikkei lukija – omista alaan liittyvistä puutteista johtuen - ihan samaan euforiaan pääsekään). Hän muistelee eroa suomen- ja ruotsinkielisten välillä: hän jopa pelkäsi suomalaisia; en tiedä ovatko suomenkieliset jengit Munkkiniemessä tosiaan olleet niin hurjia 1970-luvulla - vaikka kyllä itsekin lapsena joskus pelkäsin illalla kulkea Kaisaniemen puiston läpi luistelemaan. Myöhemmin Mårten löysi myös suomalaisia y...

Välityönä sukkia ja lapasia.  Sukat: lankana Drops Fabel, ohje Drops design Camellia Rose.  Lapaset: lankana Drops Delight+Drops Nord, ohje:  Kide-kirjoneulelapaset Niina Kaakkurivaaran kirjassa Pientä ja lämpöistä. Neulekirja käsineistä ja myssyistä  

Valkovenäläinen   toimittaja-kirjailija Svetlana Aleksijevits on koonnut Tsernobylissä vuonna 1986 tapahtuneen ydinonnettomuuden alle joutuneiden ihmisten kertomuksia. Äänen saavat säteilystä sairastuneet, sille omaisensa menettäneet, kodeistaan evakkoon reväistyt, autioituneisiin kyliin jääneet ja niihin muuttaneet, ne jotka vastasivat toimenpiteistä ja ne jotka eivät saaneet niistä vastata, asiaa seuranneet ja tutkineet ihmiset. Heidän tarinansa ovat tunteiden historiaa: sankaruuden ja rakkauden, surun ja neuvottomuuden, suuttumuksen ja häpeän. Kirja on järkyttävää luettavaa – erityisesti nyt kun elämme uuden ydinkatastrofin uhan alla Ukrainan sodan ja erityisesti Zaporitsan vaurioituneen ydinvoimalan takia. Jotkut kohdat kirjassa ovat erityisen kuvaavia sikäläiselle (neuvostoliittolaiselle) mentaliteetille: s. 245: Puolueen piirikomitean työntekijät kiersivät kansan parissa ja pitivät puheita. Mutta ainoakaan heistä ei kyennyt vastaamaan tällaisiin kysymyksiin: Mitä on sätei...

 

  Kirjaston BestSeller-hyllyn löytö. Löytö todellakin, koska Loukon esikoisteos on niin vetävä dekkari, että oli pakko lukea miltei yhdellä istumalla. ( Luen tässä rinnalla Svetlana Aleksijevitsin   kirjaa Tsernobylistä nousee rukous, joka puolestaan on järkyttävän hyvä, mutta varsinkin ajankohtaisuutensa takia niin traagista ja raskasta luettavaa, että sitä on luettava pieninä annoksina kerrallaan ) Loukon kirjan kannessa luvataan, että Onnellisten Saari on uuden dekkarisarjan avaus. Jään odottamaan seuraavaa. Vähän tuli mieleen Kjell Westö:n romaanit; yhtä sujuvaa on sekä henkilöiden että kaupunkimiljöön kuvaus – tai ehkä vaikutelma syntyi koska keskiössä on Lauttasaari, joka on oman nuoruuteni maisema ja paikat niin tuttuja. Joka tapauksessa monimutkainen henkilöverkosto ja yllättävät juonenkäänteet pysyvät hyvin kasassa ja kerronta etenee riittävän ripeästi. Oikein suositeltava lukukokemus, jos dekkareista pitää.