Muistiinpanoja

  Kiitetyn LEA-romaanin kirjoittanut Ritva Hellsten piirtää uudessa romaanissaan tarkkanäköisen kuvan kirjailijasisarensa, tulipalossa kuolleen Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kirja kertoo kamppailusta kirjailijakutsumuksen ja arjen vaikeuksien sekä elämänhalun ja kuoleman aavistelun välillä. Teos kuvaa, miten lahjakas ihminen pitää loppuun asti kiinni taiteestaan ja unelmistaan, joita kipeät lapsuudenkokemukset ja pettymykset ihmissuhteissa ovat koetelleet. Tätä takakannen tekstiä paremmin en osaa kirjaa luonnehtia. Kirjaston Best Seller -hyllystä mukaan napattu löytö miellytti kovasti. Yritin heti varata lisää luettavaa Ritva Hellsteniltä, mutta kirjaston Taskukirjasto-appi paholainen ei jotain syystä suostu nyt toimimaan. Muutama näyte: s, 117 : Miksi aina kysytään lapselta ”Mikä sinusta tulee”? Ikään kuin tämä vielä ei olisi mitään. Asiahan on päinvastoin: aikuisena sitten etsii sitä lasta joka on joskus ollut, ymmärtääkseen itsestään edes jotain . s. 163: Ka...

  Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya, entuudestaan. Saarta kiertäessään Eva alkaa kiinnostua Hollysta: Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä mitä Eva itse etsii: muutakinko kuin lintua? Maisku Myllymäen esikoisromaani miellytti minua kovasti. Kirjan lajityyppiä on vaikea luokitella: se on mukaansatempaavan hidasta tarinankerrontaa, ihmiskuvausta ja ihmissuhteiden jännitteiden kuvausta, joka kenties piilottaakin sisäänsä myös rikoksen tai parikin?? Kukapa tietää. Lukijalle ainakin jää pohdittavaa. Kirjan alkulehden motto Iris Murdochin kirjasta Meri, meri kuuluu näin: ” Minusta on vastenmielistä ajatella että minä olen syyllinen ja olen varma että en ole. ” Tämä on kirja, josta olisi hauska keskustella lukupiirissä, mitä muut siitä ajattelevat.    

 

  Kirjaston Best Seller -hyllyltä mukaan otettu teos kertoo naisesta, joka kutsuu kuuluisan taiteilijan työskentelemään merellisen maaseutukotinsa vierastaloon. Nainen odottaa, että taiteilijan läheisyys avaisi hänet näkemään itsensä ja ymmärtämään todellisuutta ja elämää. Nainen on aina kärsinyt siitä, että ei ole kokenut tulleensa nähdyksi ja on aina tuntenut itsensä jotenkin rumaksi ja inhottavaksikin. Mikään ei käy niin kuin odotettiin. Taiteilija tuo mukanaan nuoren upean naisen, joka tekee kaikesta erilaista. Taiteilijan itsekeskeisyys ja ylimielinen suhtautuminen eivät tee elämää kovin helpoksi sen enempää talon emännälle kuin hänen miehelleen tai tyttärelleenkään, joka kaikesta huolimatta pääsee taiteilijaa lähimmäksi. Kun taiteilija äkillisesti halvaantuu, hänen upea ystävättärensä pakkaa tavaransa ja lähtee jatkamaan elämäänsä rikkaan isänsä varojen turvin. Taiteilija jää vierastaloon naisen perheen hoidettavaksi, kunnes jollain lailla toivuttuaan haluaakin vielä palata...