Muistiinpanoja

  Kolmentoista kertomuksen kokoelma amerikkalaisen pikkukaupungin (Crosby, Maine) asukkaiden elämästä, joista jokaista, tavalla tai toisella, Olive Kitteridge-niminen henkilö sivuaa. Olive Kitteridge on Elisabeth Stroutin aikaisemman kirjan nimihenkilö, josta on tehty myös televisiosarja. Stroutilta olen aikaisemmin lukenut My Name is Lucy   Barton -nimisen kirjan – siitäkin pidin kovasti. Nytkin Olive, Again imaisi mukaansa heti ensi sivulta. Stroutin tyyli on tarkkanäköistä, inhimillistä, ironistakin. Lempeä ironia onkin rakastettava taitolaji. Olive itse, eläkkeellä oleva kasikymppinen matematiikan opettaja, on melkoinen pakkaus: lahjomaton jääräpää sanoo sanottavansa suoraan toisten tunteita säästelemättä, mutta on myös oikeudenmukainen ja valmis hädässä olevaa auttamaan. Ihmissuhteet eivät ole hänelle helppoja, koska hän on rehellisyydessään suora: hän ei teeskentele pitävänsä ihmisistä silloin kun ei näistä oikeasti pidä. Hänen ensimmäinen miehensä Henry on kuollut, p...

 Taas toistuu jokakeväinen rituaali: ensimmäiset kukat on kuvattava. ILokseni talventähtikin vielä nostaa päätään, vaikka luulin, että niitä ei enää tulisi. Tänne muutettuani ensimmäinen kevät 2016 oli varhainen ja lämmin. Silloin talventähdet ilmestyivät runsaina ja olivat kavään ensimmäiset airuet. Syksyllä täytyy muistaa ostaa ajoissa niitä varten sipuleita. Karmeaa syysmyrskyä muistuttavan kevätsään jälkeen on tänään ollut hemmottelevan aurinkoinen päivä, ja saatoimme Ellin kanssa nauttia pihalla oleilusta. Ja samalla pääsin kuvaamaan ensimmäiset kukkijat. Pihan kaunein koristus on tietysti silti Elli.  Kuvat Nikon D600 + 105/2.8 macro

  Aikaisemin olen Murakamilta lukenut novellikokoelman Miehiä ilman naisia ( https://lapsuksia.blogspot.com/2018/12/haruki-murakami-miehia-ilman-naisia.html ). Pimeän jälkeen on saman tyylinen: absurdihko, tavallaan kiinnostavakin, mutta ei kuitenkaan minua koskettava. Kirja seuraa yön kulkua kaupungissa. Sari San istuu yökahvilassa yksinään lukemassa kirjaa. Hänen seuraansa pyytämättä ja yllättäen liittyy herra Takahashi, joka tunnistaa Marin Eri Sanin sisareksi. Eri on tunnettu kaunotar ja malli. Osan yötä kirja seuraa Erin nukkumista toisaalla kaupungissa, oudossa huoneessa, joka välillä muuttuu hänen omaksi makuuhuoneekseen. Tapahtumat kytkeytyvät tuntihotellissa tapahtuneeseen pahoinpitelyyn ja osan yöstä Sari saa kuulla tuntihotellin työntekijän kertomusta. Kuten Miehiä ilman naisia Pimeän jälkeenkin antaa hyvin kylmän ja teknisen kuvan miehenä ja naisena – ylipäätään ihmisenä - olemisesta. Huumoria enempää kuin lämpöäkään kuvaan ei mahdu. Outo ja absurdi kirja, kovasti kyl...

 

   

  Kokoelma pieniä kertomuksia ihmisenä olemisesta tässä maailmassa ja siinä toisessa, mahdollisesti tämän jälkeen tulevassa. Ulitskaja osuu sanankäytössään kohteeseensa niin tarkasti, elävästi ja lempeän humoristisestikin paljastavasti, että lukijan henkeä salpaa. Ulitskaja ei selitä mitään valmiiksi, vaan jättää lukijan paljon lukijan ratkaistavaksi. Tätä oli nautinto lukea. Ulitskaja (s. 1943) rinnastetaan usein Anton Tsehoviin ja hän on yksi Venäjän arvostetuimmista ja myös kansainvälisestipalkituimmista nykykirjailijoista.