Väisänen Hannu: Viisikko

 

Viisikko on viiden sisaruksen heimo, joka kokoontuu Lounais-Ranskassa asuvan veljen, kulttuuripersoonan Anteron  luo tämän syntymäpäivää viettämään. Sisarukset ja heidän elämänsä eivät ole kovinaan yhteismitallisia ja yhteisiä puheenaiheita löytyy lähinnä Oulun kasarmialueella vietetystä lapsuudesta. Isä oli pulloon kurkistava leskimies, äiti oli kuollut lasten pieninä ollessa eivätkä  erilaiset äitipuolet asettuneet pysyvämmin taloksi Siskon, Aleksin, Santerin, Sakarin ja Anteron tueksi, vaikka Sisko tomeruudestaan ja kunnollisuudestaan paljon kiitosta saikin. 

Yhteistä muisteltavaa löytyy, mutta muutaman vuoden välein toistuvat tapaamiset näyttävät, miten vanheneminen on kuhunkin vaikuttanut. Veljesten huolta herättää ennen niin topakan Siskon erkaantuminen yhteisestä todellisuudesta ja pian selviää, että erikoisen maailmankuvan takana on alkava ja pian etenevä muistisairaus, minkä takia Antero joutuu palaamaan Suomeen. Siskon taudin edetessä tämä on lopullisesti irtautunut todellisuudesta. Heimon vahvimmaksi tueksi nousee Sakari, lapsuuden aivokalvontulehduksen vaurioittama, hoitolaitoksessa asuva veli. Santeri puolestaan on vajonnut syvälle pulloonsa, ja Aleksilla on  oma elämänsä elettävänään. Näin vastuu jää Sakarille, kun Antero palaa omaan kotiinsa Ranskassa. Viisikon lapset ovat omilla teillään, omissa elämissään. 

 Nuoruusmuistojen lomassa  Anteron mielikuvitus lentää ja hän kuvailee tulevaisuuden näkymää, Vanhuskorpea, minne vanhukset ohjataan sitten kun hyvinvointivaltiolla ei enää ole varaa tuottamattomien ihmisten hoivaan. Ihmiset jaetaan kelvollisiin ja kelvottomiin. Yhteiskunta on kelvollisia varten, kelvottomat jaetaan kahteen kastiin: niihin jotka pystyvät kävelemään ja niihin jotka eivät pysty. Jälkimmäinen ryhmä sijoitetaan hoitolaitoksiin ja jaloillaan pysyvät lähetetään Vanhuskorpeen, missä saavat tulla toimeen omillaan. Kuva on karmea, mutta loppujen lopuksi Vanhuskorpi on jo täällä.

Hannu Väisänen on monilahjakas taiteilija, jolla on kynä hallussaan. Oli ilo lukea.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itkonen Juha: Huomenna kerron kaiken

Ratinen Suvi: Pakolainen