Murakami Haruki: Ensimmäinen persoona
”Mestarikertojan henkilökohtaisin teos tarjoilee maagista
realismia sopivina suupaloina ja näyttää, mitä kätkeytyy kulissien taakse.” Näin kirjaa luonnehditaan sen takakannen
esittelyssä.
Murakamin novellit imaisevat lukijan väistämättä pauloihinsa. Esimerkiksi kun hotellin hierojana
toimiva, olutta juova apina pitää Murakamille seuraa ja kertoo kyvyttömyydestään
rakastua naispuolisiin apinoihin ja siitä, miten hän kompensoi naispuolisilta
ihmisiltä saamatta jäänyttä rakkautta näiden nimiä varastamalla, ei tiedä miten
tarinaan pitäisi suhtautua. Onko se unta? Mutta kun hän sitten myöhemmin kohtaa
naisen, jolta nimi on juuri tällä tavoin varastettu, lukija joutuu yhä enemmän
ymmälleen. Mutta vetävästi Murakami
kirjoittaa!
Sivulla 107 on ajatus, joka sopii nykyiseen mielentilaani
täydellisesti:
"Ja todellinen elämänviisaus ei kumpua siitä, että
oppii, kuinka voitetaan. Se kumpuaa siitä, että oppii, kuinka hävitään
taidokkaasti."
Tämä liittyy odotuksiini uudesta (göötti)pennusta

Kommentit
Lähetä kommentti