Murakami Haruki: Ensimmäinen persoona

 


Mestarikertojan henkilökohtaisin teos tarjoilee maagista realismia sopivina suupaloina ja näyttää, mitä kätkeytyy kulissien taakse.”  Näin kirjaa luonnehditaan sen takakannen esittelyssä.

Murakamin novellit imaisevat lukijan väistämättä  pauloihinsa. Esimerkiksi kun hotellin hierojana toimiva, olutta juova apina pitää Murakamille seuraa ja kertoo kyvyttömyydestään rakastua naispuolisiin apinoihin ja siitä, miten hän kompensoi naispuolisilta ihmisiltä saamatta jäänyttä rakkautta näiden nimiä varastamalla, ei tiedä miten tarinaan pitäisi suhtautua. Onko se unta? Mutta kun hän sitten myöhemmin kohtaa naisen, jolta nimi on juuri tällä tavoin varastettu, lukija joutuu yhä enemmän ymmälleen.  Mutta vetävästi Murakami kirjoittaa!

Sivulla 107 on ajatus, joka sopii nykyiseen mielentilaani täydellisesti:

"Ja todellinen elämänviisaus ei kumpua siitä, että oppii, kuinka voitetaan. Se kumpuaa siitä, että oppii, kuinka hävitään taidokkaasti."

Tämä liittyy odotuksiini uudesta (göötti)pennusta 🤔

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itkonen Juha: Huomenna kerron kaiken

Strout Elizabeth: Burgessin pojat