Krohn Leena: Näköisyys

 

Aika veikeä kirja ihmisyyden lajikirjosta. Hiljainen ja vähäpätöinen taiteilija Horkka  saa kuuluisalta kollegaltaan  Lysanderilta toimeksiantona tehdä muotokuvat asiakkaista, joita tämä ei ole tarvinnut tai halunnut itselleen.  Syystä tai toisesta Horkalta  jää yksi toimeksianto toisensa perään keskeneräiseksi.  Lukijalle sen sijaan muodostuu elävä kuva ihmissuvun laajasta omituisestakin  kirjosta.

Eräs asiakas on 101-vuotias, entinen näyttelijä, joka haluaa itsestään muotokuvan makuulla alastomana. Vanhus kertoilee suhteestaan ikääntymiseen ja katseiden kohteena olemiseen. Hänen mielestään katseet ovat väkivaltaa, mutta muiden katseista vanhus sanoo olevansa jo melkein vapaa. Vanhuus siirtää primadonnan sivurooliin, eivätkä katsojat ymmärrä. että se on rooleista paras.

Toisessa  kiinnostavassa  kohtaamisessa taiteilija tutustuu  influensseriin eli henkilövetoiseen itsepromoottoriin. Hän toteaa, että joskus  oli aika, jolloin puhuttiin intellektuelleista. Nämä katosivat melua pitämättä, kenenkään huomaamatta. Heidän tilalleen on ilmestynyt kirkkaampia tähtiä: nämä eivät keskustelleet eivätkä väitelleet, he näyttivät ja näkyivät. He ovat influenssereita ja mediapersoonia. Horkka oli lukenut, että influensserikulttuuri ei perustu ammattiosaamiseen ja että sitä kutsutaan myös henkilövetoiseksi itsepromootioksi. Tämä oli kirjan ehkä mainioin oivallus.

Laajahkon henkilögalleriansa ongelmineen ja omituisuuksineen Krohn osaa kuvata sattuvasti, lakonisella huumorilla höystäen.

Kiva pieni kirja, Helmetistä lainasin.