Taolin: Laozi ja tekemättömyyden taito

 


Kirjan takakannen esittelyssä sanotaan näin:

”Suomessa pitkään asuneen kirjailija Tao Linin teos tarjoilee lukijalla kansantajuisen syväanalyysin kiinalaisen ajattelun ikiaikaisista juurista ja siitä, miten keskeisimmän kiinalaisen ajattelijan Laozin kehittämä taolaisuus heijastuu nykyajan Kiinaan ja kiinalaisiin. Nyt ilmestyvä Laozi ja tekemättämyyden taito sekä valottaa historiaa että näyttää konkreettisesti taolaisuuden ytimen, aktiivisen tekemättömyyden: sen, ettei yrittämällä yritä toteuttaa tarkkaa suunnitelmaa, vaan antaa elämän toteuttaa itseään. Tämän oivaltaminen auttaa sekä avartamaan käsitystä Kiinan ikivanhasta kulttuurista että ymmärtämään talousmahtiaan ja suurvalta-asemaansa kasvattavan Kiinan toimintaa.”

Taolaisuus on suosittu ajattelutapa lännessäkin ja sitä sovelletaan niin elämänhallinta- kuin johtamisoppaisiinkin. ”Pitkäkin matka alkaa askelesta”  ym viisaudet ovat tuttua mantraa. Oli kiinnostavaa syventyä tähän filosofiaan/uskontoon perusteellisemminkin. Tunnustettava kuitenkin on, että suurelta osin vanhat tekstit olivat minulle aika käsittämätöntä luettavaa. Taon yhtäaikainen kaksijakoisuus - ”Ei tee, mutta ei ole tekemättäkään” - on arkijärjelle yhtä vaikeasti sisäistettävää kuin kvanttifysiikka.

s 162 alkavassa ”Kirkkauden ja tyyneyden klassikko” -osiosta löytyy yksi kirjasta omaan mieleeni sattuva pätkä:

”….kun syntyvät ahneus ja pyyteet,

mukana tulevat huolet ja murheet.

Kun huolet, murheet ja harhaluulot

katkeroittavat ruumiin ja sydämen,

seuraavat sameus ja häpeily.

Silloin vaelletaan päämäärättömästi elämästä kuolemaan,

upotaan ikuisesti surun mereen,

kadotetaan lopullisesti todellinen dao.

Todellinen ja ikuinen dao,

joka sen ymmärtää, saavuttaa;

hän, joka saavuttaa ja ymmärtää daon

on ikuisesti kirkas ja tyyni.”

On siinä ajattelemista!

Kirjailijasta:

Tao Lin (taiteilijanimeltään TaoLin) on julkaissut suomeksi kolme romaania, kolme runokokoelmaa ja novellikokoelman. Hänen esikoisromaaninsa Suomen taivaan alla oli ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomien esikoisteospalkintoehdokkaana. Laozi ja tekemättömyyden taito on hänen ensimmäinen tietokirjansa.

 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää

Herrlemann Florence: L’appartement du dessous

Kuva
  Kahden samassa talossa asuvan, eri-ikäisen naisen väliseen kirjeenvaihtoon perustuva teos. Hectorine on 103-vuotias erakko, joka kommunikoi vain kirjeitä kirjoittamalla, Sarah on nuori, kustantamossa työskentelevä graafikko, joka aluksi yrittää kaikin tavoin saada naapurinsa aloittaman  kirjeenvaihdon loppumaan. Mutta Hectorine on sinnikäs, ja vähitellen myös Sarahin kirjeet pitenevät ja kielikin rikastuu. Kirjeenvaihdon sävy syvenee kirje kirjeeltä ja lopulta kirjeet kertovat  dramaattisen, sodanaikaisen selviytymistarinan, joka pakottaa myös ajattelemaan syyllisyyden ja selviytymisen suhdetta.  Kaikkein parasta kirjassa on sen kieli, joka  oi mieleen Marcel Proustin ja Pierre Choderlos de Laclosin tyylin. Ostin kirjan e-kirjana Apple-kaupasta.
Lue lisää