Hjorth Vigdis: Toisto

 


Kirjailija lataa voimiaan syrjäisellä mökillä, jossa hänellä on seuranaan vain koiransa. Puhujamatkojensa välillä hän kokee tarvitsevansa yksinäisyyttä. Nyt hän on kuitenkin luvannut lähteä konserttiin, jossa hänen ystävänsä soittaa alttoviulua. Konsertissa hänen viereensä istuu nuori tyttö vanhempiensa kanssa. Kolmion välit ovat silminnähden jännitteiset: tyttö ei suostu riisumaan takkiaan vanhempien vaatimuksista huolimatta. Kohtaus vaikuttaa voimakkaasti kirjailijaan ja saa hänet mielessään siirtymään tapahtumiin, jolloin hän itse oli 16-vuotias.  Tästä kirja oikeastaan alkaa.

Miten hänen välinsä vanhempiinsa olivat jännitteiset, erityisesti äiti suhtautui häneen jopa vihamielisen holhoavasti. Miksi hän 16-vuotiaana oli niin suhteettoman kiinnostunut seksistä ja halusi välttämättä päästä neitsyydestä eroon – mikä ihan oikeasti teknisesti ottaen ei edes onnistunut. Miksi hän silti kirjoitti päiväkirjaansa kuvauksen aktista. Vyyhti alkaa purkautua: isä on käyttänyt häntä hyväkseen ja äiti  sekä muut sisarukset ovat asian kiistäneet ja hylänneet hänet perheen pahana tyttärenä.

Kirjan ajatus on, että jokin sattumus aikuisen elämässä sytyttää muiston, joka edelleen nostaa pintaan muita muistoja.

”Mestarillisen Vigdis Hjortin kolmas suomennettu romaani on intensiivinen ja järisyttävän intiimi kuvaus nuoruudesta, joka tulee eletyksi yhä uudelleen. Romaani sai yksimielisenylistävän vastaanoton ilmestyessään Norjassa syksyllä 2023.”

Helmetistä lainasin.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on loukkaantunee
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää