Hjorth Vigdis: Toisto

 


Kirjailija lataa voimiaan syrjäisellä mökillä, jossa hänellä on seuranaan vain koiransa. Puhujamatkojensa välillä hän kokee tarvitsevansa yksinäisyyttä. Nyt hän on kuitenkin luvannut lähteä konserttiin, jossa hänen ystävänsä soittaa alttoviulua. Konsertissa hänen viereensä istuu nuori tyttö vanhempiensa kanssa. Kolmion välit ovat silminnähden jännitteiset: tyttö ei suostu riisumaan takkiaan vanhempien vaatimuksista huolimatta. Kohtaus vaikuttaa voimakkaasti kirjailijaan ja saa hänet mielessään siirtymään tapahtumiin, jolloin hän itse oli 16-vuotias.  Tästä kirja oikeastaan alkaa.

Miten hänen välinsä vanhempiinsa olivat jännitteiset, erityisesti äiti suhtautui häneen jopa vihamielisen holhoavasti. Miksi hän 16-vuotiaana oli niin suhteettoman kiinnostunut seksistä ja halusi välttämättä päästä neitsyydestä eroon – mikä ihan oikeasti teknisesti ottaen ei edes onnistunut. Miksi hän silti kirjoitti päiväkirjaansa kuvauksen aktista. Vyyhti alkaa purkautua: isä on käyttänyt häntä hyväkseen ja äiti  sekä muut sisarukset ovat asian kiistäneet ja hylänneet hänet perheen pahana tyttärenä.

Kirjan ajatus on, että jokin sattumus aikuisen elämässä sytyttää muiston, joka edelleen nostaa pintaan muita muistoja.

”Mestarillisen Vigdis Hjortin kolmas suomennettu romaani on intensiivinen ja järisyttävän intiimi kuvaus nuoruudesta, joka tulee eletyksi yhä uudelleen. Romaani sai yksimielisenylistävän vastaanoton ilmestyessään Norjassa syksyllä 2023.”

Helmetistä lainasin.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää

Herrlemann Florence: L’appartement du dessous

Kuva
  Kahden samassa talossa asuvan, eri-ikäisen naisen väliseen kirjeenvaihtoon perustuva teos. Hectorine on 103-vuotias erakko, joka kommunikoi vain kirjeitä kirjoittamalla, Sarah on nuori, kustantamossa työskentelevä graafikko, joka aluksi yrittää kaikin tavoin saada naapurinsa aloittaman  kirjeenvaihdon loppumaan. Mutta Hectorine on sinnikäs, ja vähitellen myös Sarahin kirjeet pitenevät ja kielikin rikastuu. Kirjeenvaihdon sävy syvenee kirje kirjeeltä ja lopulta kirjeet kertovat  dramaattisen, sodanaikaisen selviytymistarinan, joka pakottaa myös ajattelemaan syyllisyyden ja selviytymisen suhdetta.  Kaikkein parasta kirjassa on sen kieli, joka  oi mieleen Marcel Proustin ja Pierre Choderlos de Laclosin tyylin. Ostin kirjan e-kirjana Apple-kaupasta.
Lue lisää