Groth Marcus: Om vänskap, hundar och glädjen över att kunna andas

 


Läsecirkelin valinta. Marcus Groth kirjoittaa itsestään ja elämästään. Hän on näyttelijä, teatteriohjaaja ja toiminut näyttämötaiteen professorina Teatterikorkeakoulussa Helsingissä. Helsingin Ruotsalaiseen Teatteriin hänellä on kiinnitys vuodesta 2007. Kuuluisimmat roolit ovat Estragon Beckettin   näytelmässä Huomenna hän tulee (I väntan på Godot) sekä Gromov Tsjechovin näyetlmässä Sairashuone 6.

Nyt julkaistu kirja on Grothin ensimmäinen. Mukavaa luettavaa, koska Grothin huumori ja itseironia on vaikuttavaa; toisaalta mustaakin luettavaa, koska huumorillaan Groth  peittää syviä haavoja, joita on hyvin nuorena joutunut kokemaan. Äiti on kuollut syöpään Marcuksen ollessa 9- vuotias ja ennen aikuisikää hän joutui kokemaan myös isänsä itsemurhan ja melko lailla elämään itsenäistä elämää jo koulupoikana. Kaveriporukka Munkkiniemessä ja myöhemmin Apollonkadulla tuntuu olevan Grothin elämän turvasaareke. Hän on hyvin sosiaalinen ja ilmeisen viehättäväkin päätelleen helppoudesta, jolla hän yhä uudelleen löytää viehättäviä naisia rinnalleen lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. Lapsuuden traumoistako johtuu, että hän potee vaikeutta sitoutua ja kertomansa mukaan kykenee suhteeseen vain korkeintaan neljän kuukauden ajaksi, jonka jälkeen hän tekee suhteesta aina lopun. Vähän ristiriitaista tämä kuitenkin on, sillä hän on kuitenkin useamman kerran naimisissa ja neljän lapsen isä.

Nyt kun TV:ssä on uusi kausi tanskalaisesta sarjasta Rantahotelli, en voinut lukiessani välttyä hivenen hupaisasti samaistamasta Grothia  Rantahotellin näyttelijään herr Weiseen ;) . 

Jotenkin kirja- vaikka mukavaa luettavaa – tuntui minusta aika sekavalta. Kuin olisi liitetty mukaan vähän sikin sokin kaikki elämän varrella muistiin kirjatut asiat – ehkä päiväkirjoista. Jonkinlainen editointi ja/tai kustannustoimittajan panos olisi saattanut tehdä tästä koherentimman.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on loukkaantunee
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää