Lagerlöf Selma: Kejsarn av Portugallien

 

Läsecirkelin valinta. Kuuluisan naiskirjailijan aika omituinen kertomus. Sinänsä minulle sivistävää lukea jotakin tältä ensimmäiseltä naispuoliselta kirjallisuuden nobelistilta, joka raivasi tiensä tunnustetuksi kirjailijaksi miesvaltaisessa ympäristössä Ruotsissa kuin Minna Canth Suomessa. Omalta osaltani olin tutustunut ainoastaan Peukaloisen retkiin hanhien mukana ja niihinkin vain televisiossa. Hyvä siis, että Gunski tätä ehdotti, vielä kun sain lainaksi hänen äitinsä vuonna 1933 painetun kirjan.

Mutta itse tarina on peräti omituinen. Köyhä, mutta ahkera maalaispariskunta saa tyttären, joka valaisee varsinkin isänsä elämän kuin aurinko, josta hänelle nimikin annetaan: Klara Gulla. Ääretön rakkaus lapseen ja suuruudenhulluuteen johtava ylpeys tämän kuvitellusta menestyksestä maailmalla sekoittaa isän pään ja elämän lopullisesti: vanhempansa taloudellisesta ahdingosta auttaakseen Klara Gulla ajautuu epämääräisille poluille, mutta isä uskoo hänen kohdanneen suuren menestyksen ja kohonneen Portugalin keisarinnaksi, ja niin muodoin hänestä itsestään, keisarinnan isänä, tietysti sukeutuu Portugalin keisari.  

 Sosiaalisen nousunsa myötä keisari olettaa kyläläisten kohtelevan häntä nyt suurtalollisten veroisena eikä ymmärrä, kun hänelle vain naureskellaan. Epätoivoisesti keisari odottaa Klara Gullaa saapuvaksi kotiin ja kun tämä lopulta tulee, seuraa isän ja tyttären tapaamisesta vain suurta tragediaa.

Yritin pohtia, mikä symboliikka tarinassa on, mutta en löydä muuta kuin että väärät kuvitelmat johtavat suuruudenhulluuteen ja pilaavat elämän sekä kuvittelijalta itseltään että kaikilta läheisiltäkin. Tätähän varmaan luterilainen etiikkakin opettaa: älä luule itsestäsi liikoja. Ei kannata olla ollakseen  - vaikka oma lapsi olisi millainen nero tahansa.  Kiva kuulla, mitä muut lukupiirissämme ovat kirjasta saaneet irti.