Smirnoff Karin: Viedään äiti pohjoiseen


 Kirja on Karin Smirnoffin kehutun trilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa, Lähdin veljen luo, Jana Kippo on palannut lapsuutensa kotiseudulle, missä hän saa töitä kotihoidossa ja tutustuu paikallisiin asukkaisiin ja näiden mustiinkin salaisuuksiin. Trilogian toisessa osassa sisarusten äiti on kuollut ja he lähtevät  järjestämään äidin hautaamista tämän lapsuusmaisemiin paikkakunnalle, jota suljettu uskonnollinen, lahkonomainen yhteisö pitää vallassaan. Kuten trilogian ykkösosassa, on tässäkin runsaasti juopottelua ja väkivaltaa jota samoin kuin  lahkon ylläpitämää kuria ja pedofiliaakin kuvataan mustan huumorin kautta. 

Ehkä on niin, että kun elämä menee oikein vaikeaksi eikä ulospääsyä näy, jäljelle jää vain viina. Ja ylenpalttinen viina johtaa väkivaltaan. Kaikkien kyläläisten on valittava ovatko lahkossa mukana vai eivät; ulkopuolelle jääville ei paljon muuta mahdollisuutta jää kuin muutto muualle tai elämä eristettynä muusta yhteisöstä. Naiset on alistettu palvelijoiksi ja lastentekokoneiksi. Vuosi ja lapsi on normi – ja siinä sivussa mies käy vielä  vieraissa, pappi kaikkein pahimpana. Veljen lahko saa nopeasti puolelleen ja pian hänelle löytyy morsiankin. Häissä veljen huomataan kuitenkin häipyneen.   

Kirja on niin täynnä suunnatonta juopottelua ja väkivaltaa, että oikein ihmettelen, miten jaksoin tämän lukea loppuun. Kai se on pantava Karin Smirnoffin kirjallisten kykyjen ansioksi, muuten ei näin raskasta sosiaalipornoa olisi kestänyt. Trilogian kolmatta osaa en ehkä jää kaipaamaan. 

Muutama mieleen jäänyt kohta:

Uskosta, s. 216: "Tarinoiden ja uskon välille on syytä tehdä ero, sanoin. Tarinat ja kirkon johtajat pitävät ihmiset kurissa ja herran nuhteessa. Usko on jotain muuta"

Kiitollisuudesta, s 246: "Minulle kiitollisuus ei ollut filosofinen ongelma. Oli itsestään selvää kiittää vasikan nuolaisusta tai koirankuonon töykkäyksestä. Ihmisen kiittäminen oli vaikeampaa. Ihmiset vaativat vastapalveluksia. Asettivat ehtoja teoilleen. Eläimet vain olivat." 

Taiteesta s. 265:"Vapaa taide oli yhtä kiellettyä kuin kirjat ja tanssi. Kun olin kysynyt rehtorilta syytä hän oli joutunut miettimään hetken. Veikkaisin, että siinä on kyse intohimosta hän sanoi. Musiikilla ja taiteella on taipumus ottaa kuulija tai katsoja valtaansa. Jumala ei kannusta meitä taiteellisten intohimojen toteuttamiseen vaan sen tekee saatana."

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää