Smirnoff Karin: Viedään äiti pohjoiseen


 Kirja on Karin Smirnoffin kehutun trilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa, Lähdin veljen luo, Jana Kippo on palannut lapsuutensa kotiseudulle, missä hän saa töitä kotihoidossa ja tutustuu paikallisiin asukkaisiin ja näiden mustiinkin salaisuuksiin. Trilogian toisessa osassa sisarusten äiti on kuollut ja he lähtevät  järjestämään äidin hautaamista tämän lapsuusmaisemiin paikkakunnalle, jota suljettu uskonnollinen, lahkonomainen yhteisö pitää vallassaan. Kuten trilogian ykkösosassa, on tässäkin runsaasti juopottelua ja väkivaltaa jota samoin kuin  lahkon ylläpitämää kuria ja pedofiliaakin kuvataan mustan huumorin kautta. 

Ehkä on niin, että kun elämä menee oikein vaikeaksi eikä ulospääsyä näy, jäljelle jää vain viina. Ja ylenpalttinen viina johtaa väkivaltaan. Kaikkien kyläläisten on valittava ovatko lahkossa mukana vai eivät; ulkopuolelle jääville ei paljon muuta mahdollisuutta jää kuin muutto muualle tai elämä eristettynä muusta yhteisöstä. Naiset on alistettu palvelijoiksi ja lastentekokoneiksi. Vuosi ja lapsi on normi – ja siinä sivussa mies käy vielä  vieraissa, pappi kaikkein pahimpana. Veljen lahko saa nopeasti puolelleen ja pian hänelle löytyy morsiankin. Häissä veljen huomataan kuitenkin häipyneen.   

Kirja on niin täynnä suunnatonta juopottelua ja väkivaltaa, että oikein ihmettelen, miten jaksoin tämän lukea loppuun. Kai se on pantava Karin Smirnoffin kirjallisten kykyjen ansioksi, muuten ei näin raskasta sosiaalipornoa olisi kestänyt. Trilogian kolmatta osaa en ehkä jää kaipaamaan. 

Muutama mieleen jäänyt kohta:

Uskosta, s. 216: "Tarinoiden ja uskon välille on syytä tehdä ero, sanoin. Tarinat ja kirkon johtajat pitävät ihmiset kurissa ja herran nuhteessa. Usko on jotain muuta"

Kiitollisuudesta, s 246: "Minulle kiitollisuus ei ollut filosofinen ongelma. Oli itsestään selvää kiittää vasikan nuolaisusta tai koirankuonon töykkäyksestä. Ihmisen kiittäminen oli vaikeampaa. Ihmiset vaativat vastapalveluksia. Asettivat ehtoja teoilleen. Eläimet vain olivat." 

Taiteesta s. 265:"Vapaa taide oli yhtä kiellettyä kuin kirjat ja tanssi. Kun olin kysynyt rehtorilta syytä hän oli joutunut miettimään hetken. Veikkaisin, että siinä on kyse intohimosta hän sanoi. Musiikilla ja taiteella on taipumus ottaa kuulija tai katsoja valtaansa. Jumala ei kannusta meitä taiteellisten intohimojen toteuttamiseen vaan sen tekee saatana."

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken