Schulman Ninni: Tyttölapsi nro 291

 

Koskettava, omaelämäkerrallinen kirja Ninni Schulmanin kasvamisesta menestyväksi kirjailijaksi vaikeasta synnynnäisestä fyysisestä vammasta huolimatta. Vammansa vuoksi hän joutuu varhaisesta lapsuudestaan asti olemaan pitkiä aikoja erossa perheestään sairaalassa, missä hänen selkäänsä suoristetaan kivuliailla menetelmillä. Hän jää rujoksi ja kooltaan vain 144 cm:n pituiseksi.

Koko ikänsä hän kokee ulkopuolisuutta, joukkoon kelpaamattomuutta ja tunnetta siitä, että ei tule muiden näkemäksi. Hän häpeää ja hän häpeää omaa häpeämistään. Hän avioituu ja tulee raskaaksi, mutta sikiö on vaikeasti epämuodostunut ja joudutaan abortoimaan. Myöhemmin hän saa kaksi tervettä lasta, tytön ja pojan – jotka kuin kompensaationa kasvavat hyvinkin pitkiksi. Avioliitto ei kuitenkaan kestä, mutta myöhemmin Ninni löytää uuden rakkauden ja uuden avioliiton. Uskomattomalla tahdonvoimalla hän selvittää aikaisemmat masennuskautensa ja kelpaamattomuuden tunteensa ja saa voimaa mm liikunnasta: hän jopa hiihtää Vasaloppetin.

Kelpaamattomuuden tunnetta ja sen kompensoimista kuvataan mm sivulla 51 vuoropuhelussa psykologin kanssa: ”Et kelvannut sellaisena kuin olit ja nyt luulet, että sinun täytyy kompensoida sitä ja olla koko ajan muiden mieliksi, jotta saisit olla mukana.” … ”Ehkä olenkin juuri sen takia niin uskomattoman väsynyt.”

Häpeästä mm s. 52: ”Miksi en ole halunnut puhua siitä kenellekään? Koska häpeän vartaloani ja luulen että jos en puhu siitä, sitä ei ole olemassa. Koska häpeän sitä, että häpeän.”

ja s 101: ” Jatkan pitkiä kävelyjäni, mutta kävelenpä miten pitkälle tahansa, kotiin palattuani näen aina eteisen peilistä itseni.”

Kirjoittamisen merkityksestä s. 131: ”Kirjoittamisessa ei ole minulle kysymys kielestä eikä ilmaisusta vaan omasta rinnakkaismaailmasta, johon saan paeta silloin kun en kestä todellisuutta. En käytä kieltä ymmärtääkseni itseäni vaan päästäkseni pakoon.”

Kirja löytyi Kirjaston BestSeller -hyllystä