Muistiinpanoja

  “ For far too long, those who are naturally quiet, serious or sensitive have been overlooked. The loudest have taken over – even if they have nothing to say .” – Näin sanotaan kirjan esittelyssä. Kirja valottaa monipuolisesti introverttiutta, ominaisuutta joka tuntuu olevan vahvasti sidoksissa myös kulttuuriin. Yhdysvalloissa sitä pidetään haittana, kun taas itäisemmissä kulttuureissa normaalina ominaisuutensa.   Tietystikään valtaosa ihmisistä ei ole puhtaasti ekstro- tai introvertteja vaan sijoittuvat näiden välisellä janalla eri kohtiin. Kirjan mukaan ihmisen käyttäytymisen perusteella voi olla vaikea häntä luokitella, koska introverttikin ihminen voi halutessaan käyttäytyä ekstrovertin tavoin. Cain mm kuvaa erästä hyvin menestynyttä ja suosittua professoria, jonka luennot olivat aina tungokseen asti täynnä ja jonka luennot usein päättyivät seisaaltaan annettuihin aplodeihin. Kuitenkin professori oli introvertti, joka tarvitsi esitelmistä palautukseen yksinäisen hetken ...

  Kirjan takakannen kuvaus on hyvä:  ” Ihmisillä on syynsä suojella toisiaan, miettii Ilona, 45, kuollut. Ilona on perheenäiti, vaimo ja äidinkielenopettaja, joka joutuu suojatiellä auton töytäisemäksi, lyö päänsä katukiveykseen ja kuolee. Itse tapahtumasta hän ei muista paljonkaan, mutta muistikuvat ruumiinavauspöydältä lähtien ovat hämmentävän kirkkaat. Ilonan tie vie ruumishuoneelta öiseen kaupunkiin ja sieltä kotiin rakkaiden luo. Istuessaan kotisohvalla tai seistessään vanhempiensa eteisessä Ilona miettii, miksi hän ei pääse eteenpäin. Jäikö jotain kesken? Eikö häntä ja hänen läheisiään erottanutkaan kuolema vaan elämä ?” Kerrassaan mainio kirja, jota ei malttanut kädestä laskea ja jonka loppumista olisi halunnut pitkittää. Kirjassa on sekä ajatusta ja mielikuvitusta että huumoria, hyvin kirjoitetussa paketissa, väliin kuin runoa. Esim. s 153, jossa kuvataan tapaamista alituisesti valittavan ystävän kanssa: ”… tällaisten ystävien tapaamisen motiivi on varmasti se, et...