Ditlevsen Tove: Nuoruus

 

Kirjaston BestSeller-hyllystä löytynyt sympaattinen kirjanen on Tove Ditlevsenin aurofiktiivisen Kööpenhamina-trilogian keskimmäinen osa ja se sijoittuu 1930-luvun loppupuolelle. Se kuvaa kasvua aikuiseksi, kirjailijakutsumuksen kirkastumista ja ensimmäisen julkaistun runon onnea toisen maailmansodan varjossa.

Tyyliltään kirja on mainio: nuoren naisen päässä pyörivät ajatukset on kuvattu vilpittömän rehellisesti, koskivat ne sitten mielipiteitä omista vanhemmista ja alituisesti vaihtuvan työpaikan ihmisistä tai mietteitä kirjoittamiseen ja naiseuteen liittyvistä kysymyksistä. Lähestyvä sota ja Hitlerin tanskalaisissakin nostattama hurmos väikkyvät taustalla.

Tove Ditlevsen (1917-1976) on yksi Tanskan rakastetuimmista kirjailijoista. Hänen laajassa tuotannossaan toistuvat naiseuden, rakkauden, ystävyyden, polttavan kunnianhimon ja tuhoavien addiktioiden teemat. Minulle kirjailijatuttavuus oli aivan uusi. Suuresta suosiostaan huolimatta kirjaston kokoelmista löytyy suomennettuna lähinnä vain kaksi teosta: tämä Nuoruus ja Lapsuus, jonka heti laitoin varaukseen (olen jonossa sijalla 608). Ruotsinnoksena varasin osan Gift, joka ainakin teoskuvauksen mukaan on tosiaankin lukemisen arvoinen. Kirjat ovat näköjään nousseet uuteen suosioon, koska käännöksiä on nyt ryhdytty julkaisemaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää