Nuotio Eppu: Niin kuin vierasta maata

Svenska Teaternin viestintäjohtaja Henrietta Laxvik ja poliisi Markus Reetama ovat tämän eriparisen rakkauskertomuksen henkilöt. Henrietta eli Henni on kauppakeskuksessa nuoria tyttöjä puolustaessaan huitaissut näitä ahdistellutta miestä ja joutunut poliisilaitokselle kuulusteltavaksi. Hennin äkkipikainen reaktio sytyttää sekä kuulusteltavassa että kuulustelijassa vastaansanomattoman tunnereaktion. Tarina jatkuu perinteiseen tapaan: mies tapaa naisen jne….

 Kirjan näkökohta on miten sovittaa yhteen rakkaus ja sosioekonomisten taustojen eroavaisuudet. Ja miten selvittää oman päänsä sisällä mitä itse haluaa ja mitä luulee omien sukulaistensa arvostavan ja edellyttävän. Henni on tapiolalaisen lakimiesperheen tytär, jonka vanhemmille ajatus tyttären seurustelemisesta poliisin kanssa on vieras. Käytännön tasolla luokkaero kulminoituu asuntokauppaan, kun Henni ostaa omin päin asunnon, johon Markuksella ei ikinä olisi varaa. Markus puolestaan on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, mikä taas ei tasoltaan lainkaan sovi Hennille. Ristiriita on syvä, mutta niin on rakkauskin.  Erotaan, kaivataan, räydytään … ja sattumalta(ko) taas kohdataan? Happy end.

Kevyttä lomalukemista. Väliin käy tällainenkin, vaikka yhtä hyvin voi katsoa jonkun tv-sarjan jakson tai Netflix-leffan. Ei ehkä ihan omaa mielilukemistani, mutta juuri sopivan tiivis ja lyhyt.


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää