Hermann Judith: Daheim

Jotenkin kaurismäkimäinen romaani muistamisesta, ihmisen erillisyydestä ja kehittymisestä omaksi itsekseen. Kirjassa jopa viitataan Kaurismäen elokuvaan Tulitikkutehtaan tyttö ja sen päähenkilöön. Kirja alkaa muistikuvasta.

Minäkertoja työskentelee tupakkatehtaan pakkauslinjalla. Työ on monotonista ja ankarasti säännöksillä ohjattua. Päähenkilö haluaa olla omissa oloissaan ja käyttää kuulosuojaimia, joiden ansiosta hänen ei tarvitse osallistua työtovereiden keskusteluihin. Työn ulkopuolella elämä sujuu täysin rutiininomaisesti: hän istuskelee parvekkeella ja käy kaupassa. Kaupassa hän joutuu sattumalta kassajonossa tekemisiin taikurin kanssa, joka houkuttelee hänet assistentikseen sahaustemppuun, jossa nainen asetetaan laatikkoon ja sahataan kahtia. Aikansa harkittuaan, nainen lähtee tapaamaan taikuria ja suostuu kokeilemaan sahaustemppua. Temppu sujuu hyvin, ja taikuri tarjoaa naiselle mahdollisuutta lähteä hänen mukaansa kiertueelle Singaporeen. Tätä nainen muistelee 30 vuotta myöhemmin.

 Hän ei lopulta lähtenyt taikurin matkassa Singaporeen vaan on muuttanut meren lähelle pohjoiseen työskentelemään veljensä kapakassa. Hän on vuokrannut pienen talon ja asuu siinä yksikseen. Veljellä on romanttinen suhde noin 30 vuotta nuorempaan lapsenomaiseen, vähälahjaiseen naiseen Nikeen, joka pompottaa miestä mennen tullen. Muuta seuraelämää ei ole: päähenkilön tytär Ann seilaa eri puolilla maailmaa ja entiselle miehelleen Otikselle päähenkilö kirjoittelee silloin tällöin. Näiden kahden ympärillä hänen maailmansa kuitenkin pyörii.

Sitten hänen maailmaansa saapuu veljen entinen naisystävä Mimi, joka asuu samalla paikkakunnalla. Mimistä tulee kuin tuleekin hänelle ystävä, ja Mimin veljestä suursikalan omistajasta Arildistä tulee hänelle ystävä niin ikään.  Veljen naisystävä Nike on arvoituksellinen: hän häviää säännöllisesti omille teilleen mm perävaunualueelle, missä sulkeutuu vaunuun tapaamaan miehiä. Kirjan lopussa Nike löytyy kuolleeksi yliajettuna näiden perävaunujen läheisyydestä. Niken tarina jää lukijalle pohdittavaksi.

Kirjassa ei tapahdu kovin paljon. Silti kirja vei minut täysin mukanaan ja sitä oli vaikea laskea käsistä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat miten paljon ihminen muistaa, miten eri tavalla eri ihmiset muistavat saman asian ja miten ihminen tulee siksi mikä on. Myös kirjan kieli on kiehtovaa, paikoin rauhoittavan meditatiivista. Oli ilo lukea saksaksi.

s.99: Wir bleiben eine halbe Stunde auf der Mole, wir breiten die Handtücher aus, legen uns auf den Rücken und schließen die Augen. Die Sonne brennt. Das Wasser steigt, schappt über die Stufen der Treppe, leckt an unseren nackten Füßen, fällt wieder, zieht sich zurück. Kein Wind. Die Takelagen der Boote klingen sachte aneinander, die Stimmen der Gäste auf der Terrasse von Shell sind weit entfernt.