Immonen Helena: Operaatio punainen kettu

Nyt sattui käteen kirja, jota ei malttanut kädestä laskea. Sain lainaksi naapurilta, enkä varmaan olisi ilman hänen suositustaan tätä osannut valitakaan, koska sotakuvaukset eivät lajityyppinä ennestään ole kuuluneet omaan mielikirjallisuuteeni. Mutta tämä vei täysin mukanaan.

Immonen kirjoittaa vetävästi ja aihe on enemmän kuin ajankohtainen: Venäjän tunnuksettomat sotilaat ovat nousseet maihin Gotlannissa, ja Ruotsi on pyytänyt Suomelta sotilaallista tukea.  Suomalainen valmiusyksikkö avustaa Gotlannin onnistuneessa takaisinvaltauksessa, mutta sillä on kohtalokkaat seuraukset. Venäjä aloittaa sotilaallisen painostuksen monella rintamalla Suomessa: Hangossa, Kaakonkulmalla ja Kymijoen silloilla. Kyberhyökkäyksillä haavoitetaan yhteiskuntaa muutenkin: saastuneen veden sairastuttamat potilasmassat saavat sairaalat polvilleen ja sähkö- ja tietoliikenneyhteyksien katkaiseminen koko yhteiskunnan sekaisin. Tuntui hämmentävältä, kun kesken lukemisen avasi television ja uutisissa näytettiin venäläisten maihinnousualusten lipuvan Itämerellä ja Naton aluksen niitä seurailevan. Voi vain ihmetellä, että tekijä on jo kesällä 2018 kirjaa aloittaessaan osunut näin tarkasti tuleviin tapahtumin. Kirja on julkaistu vuonna 2020.

Kirjassa on muutakin kuin sotakuvauksia. Henkilöt on kuvattu uskottavasti ja jännitteitä syntyy esimerkiksi, kun Gotlannin takaisinvaltaukseen osallistuneen Jonin paras kaveri ja taistelupari Musti, afganistanilainen Mustafa, haavoittuu pahasti ja kotiin palattuaan Joni joutuu päättämään mennäkö ensimmäiseksi sairaalaan katsomaan Mustia, jonka tilasta hänellä ei ole tietoa vai synnytyssairaalaan katsomaan tyttöystäväänsä Meriä ja heidän vastasyntynyttä vauvaansa, joiden hän tietää voivan hyvin.

Jännitteitä syntyy myös siitä, kun taistelussa haavoittuneen luutnantin Riinan ja hänen pääesikunnassa palvelevan miehensä Mikaelin kokemukset ovat kaukana toisistaan.

Kirjailija on ottanut tiettyjä vapauksia sisällyttäessään henkilögalleriaan nykyisiä päättäjiä oikeilla nimillään aina tasavallan presidentistä muutamiin ministereihin. Nykykirjallisuudessa tällaista tapahtuu, enkä siitä erityisesti pidä, koska mielestäni kirjailijat voivat vaivautua keksimään omat henkilöhahmonsa. Tässä käytäntö ei kuitenkaan haittaa, koska heidän toimintansa kirjassa on uskottavaa ja noudattaa henkilöiden oikeasti toteuttamaa linjaa, eikä heidän persoonillaan revitellä tai haeta sensaatiota.

Kirjailija on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri.

Positiivinen lukukokemus kaiken kaikkiaan.


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää