Hellsten Ritva: Lea

 

Tähän tartuin tekijän myöhemmän teoksen, eli Raijan, luettuani. Odotukset olivat nyt turhan korkealla enkä säästynyt pieneltä pettymykseltä. Lea on vanha, kuolemaa lähestyvä nainen, jonka elämää kirja seurailee varhaisesta lapsuudesta Lean kirjoittamien kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen tai muistelujen kautta. Lea on hyvin ahdistunut ihminen, ja lukija jää pohtimaan aiheutuuko ahdistuneisuus omista, jo unohtuneista lapsuuskokemuksista, omista virheistä omien lasten kasvatuksessa vai peräti oman äidin kokemuksista. Millaista taakkaa ihminen tietämättään kantaa? Lastensa kasvatuksessa ja suhteessa mieheensä Lea on tyly ja ankara, luultavasti hänkin tuntee rakkautta, mutta sitä ei jotenkaan saa näyttää. Olisiko se heikkoutta vai pelkoko sen estää – Eino Leinon sanoin ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”.

Lea asettaa suuret odotukset lapsiinsa, joita hän kasvattaa turhia hempeilemättä ja joiden hän odottaa toteuttavan omia unelmiaan mm hyvästä ammatista (lääkäri).  Tätä kuvaa hyvin s 224 kohtaus, jossa ”Lea ajattelee kateellisena tuon vieraan tytön vanhempia, tytön, jonka hän kuvittelee lahjakkaaksi, kunnianhimoiseksi ja päättäväiseksi sen lisäksi että tämä on kaunis ja hoikka. Ja unohtaen, ettei tosiasiassa tiedä tuntemattomasta tytöstä mitään, hän ajattelee, miten onnellinen olisikaan, jos Martta (oma tytär) olisi tämän kaltainen sen sijaan että haaskaa elämänsä idealistiseen maailmanparantamiseen; niin, miten onnellinen hän, Lea, olisi.”

Katkelmassa tiivistyy kirjan minussa herättämä ajatus: Onko lasten (hankkimisen) tarkoitus tehdä vanhemmat onnellisiksi. Onko ylipäätään oikein vaatia ketään ulkopuolista olemaan vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vai onko ihminen oman onnensa seppä?

Kirja aiheutti minussa lievää ahdistuneisuutta. Mutta varmasti maailmassa on paljon Lean kaltaisia, onnettomia äitejä.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää