Hellsten Ritva: Lea

 

Tähän tartuin tekijän myöhemmän teoksen, eli Raijan, luettuani. Odotukset olivat nyt turhan korkealla enkä säästynyt pieneltä pettymykseltä. Lea on vanha, kuolemaa lähestyvä nainen, jonka elämää kirja seurailee varhaisesta lapsuudesta Lean kirjoittamien kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen tai muistelujen kautta. Lea on hyvin ahdistunut ihminen, ja lukija jää pohtimaan aiheutuuko ahdistuneisuus omista, jo unohtuneista lapsuuskokemuksista, omista virheistä omien lasten kasvatuksessa vai peräti oman äidin kokemuksista. Millaista taakkaa ihminen tietämättään kantaa? Lastensa kasvatuksessa ja suhteessa mieheensä Lea on tyly ja ankara, luultavasti hänkin tuntee rakkautta, mutta sitä ei jotenkaan saa näyttää. Olisiko se heikkoutta vai pelkoko sen estää – Eino Leinon sanoin ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”.

Lea asettaa suuret odotukset lapsiinsa, joita hän kasvattaa turhia hempeilemättä ja joiden hän odottaa toteuttavan omia unelmiaan mm hyvästä ammatista (lääkäri).  Tätä kuvaa hyvin s 224 kohtaus, jossa ”Lea ajattelee kateellisena tuon vieraan tytön vanhempia, tytön, jonka hän kuvittelee lahjakkaaksi, kunnianhimoiseksi ja päättäväiseksi sen lisäksi että tämä on kaunis ja hoikka. Ja unohtaen, ettei tosiasiassa tiedä tuntemattomasta tytöstä mitään, hän ajattelee, miten onnellinen olisikaan, jos Martta (oma tytär) olisi tämän kaltainen sen sijaan että haaskaa elämänsä idealistiseen maailmanparantamiseen; niin, miten onnellinen hän, Lea, olisi.”

Katkelmassa tiivistyy kirjan minussa herättämä ajatus: Onko lasten (hankkimisen) tarkoitus tehdä vanhemmat onnellisiksi. Onko ylipäätään oikein vaatia ketään ulkopuolista olemaan vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vai onko ihminen oman onnensa seppä?

Kirja aiheutti minussa lievää ahdistuneisuutta. Mutta varmasti maailmassa on paljon Lean kaltaisia, onnettomia äitejä.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää