Levy Deborah: Elämisen hinta

 

Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian toinen osa kuvaa aikaa, jolloin Levy kävi samanaikaisesti läpi äitinsä kuoleman, tyttäriensä muuton omilleen ja avioliittonsa päättymisen. Kirjassa on pohdinytaa äideistä ja tyttäristä naisiin kohdistuvista sosiaalisista odotuksista ja taiteellisen työn luonteesta. Mitä tarkoittaa olla vapaa? Millaisia naisia meistä on lupa tulla? Kirjailija itse lapsena saapuu nyt keski-ikäisen itsensä kotiin, tapaa siellä tulevat tyttärensä ja tulevan miehensä.

Mieleeni ehkä eniten jäi katkelma sivulla 95. ”Joskus tahdomme olla kuulumatta jonnekin yhtä paljon kuin tahdomme kuulua johonkin. Huonona päivänä äiti kysyi minulta: ”Kuka oikein luulet olevasi?” Viisitoistavuotiaana minulla ei ollut aavistustakaan, miten voisin vastata tuohon kysymykseen, mutta tavoittelin sellaista vapautta, jota nuorella naisella ei ollut 1970-luvun yhteisössä. Mitä muutakaan olisin tehnyt? Ihminen ei ole vapaa, jos hän kasvaa sellaiseksi kuin joku toinen on hänet kuvitellut – sillä tavoin jättää elämänsä toisen pelkojen panttivangiksi."

Ajatus on sukua omalle ajattelulleni, että kenenkään ei pidä tavoitella toisten unelmia.