Laurain Antoine: Carrefour des nostalgies

 

Varasin kirjastosta, kun olen Laurainin aikaisemmin lukemistani kirjoista pitänyt. Nyt tuli kuitenkin hutilyönti. Tämä ei nyt imaissut mukaansa. Päähenkilö on vaalit hävinnyt pormestari, joka sattumalta käsiinsä osuneen vanhan luokkakuvan innoittamana ryhtyy jäljittämään entisiä luokkatovereitaan. Hän haluaa järjestää kunkin kanssa tapaamisen ilman että kyseinen henkilö häntä tunnistaa. Siis eräänlaista stalkkaamista.  Oheen on ympätty myös palaaminen entiseen elämään liittyvään asuntoon, josta löytyy vinkki sveitsiläispankin tallelokeroon, josta puolestaan paljastuu salaisuuksia hänen omasta persoonastaan. Sekä salaperäinen erään henkilön väitettyyn itsemurhaan liittyvä kansio, joka joutuu hävitettäväksi avaamatta. Nämä eivät varsinaisesti liity luokkatovereihin, muuten kuin siten, että eräs luokkatovereista, tietokonepelien asiantuntija onnistuu osoittamaan vaalituloksen huijaukseksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin – kovin sekavien juonenpalasten kautta. Vähän jäi sellainen maku, että kirjailija ei itsekään ole ollut kovin innostunut tätä kirjoittaessaan.