Snellman Anja: Äiti ja koira

 

En ole aikaisemmin lukenut mitään Anja Snellmanilta. Lukukokemus osoittautui positiiviseksi. Leppoisaa kerrontaa, jota mukava seurailla. Kirja liikkuu paljolti biotekniikan tutkimusryhmän ympärillä: Meeri, keski-ikäinen aikoinaan omat opintonsa kesken jättänyt, avioerossa professoripuolisonsa jättämä vaimo, kipuilee eroa ja katkeruutta puolison uutta, nuorempaa kumppania kohtaan. Ihmettelin laboratorioyhteisön asiantuntevaa kuvausta, kunnes kirjan lopussa löytyvästä kiitosten luettelosta löytyi selitys: Snellman on todella saanut seurata ryhmän työskentelyä ja hän on saanut kädestä pitäen myös opastusta laboratorion tekniikoihin. Huolellinen taustatyö tekee kirjan lukemisesta kiinnostavaa.

Meerin aikuiset lapset tuntuvat uusavuttomilta haahuilijoilta, jotka kaikessa tukeutuvat äitinsä apuun, erityisesti lapsenlapsen Sampon hoidossa. Meeri itsekin on reppana, joka yrittää uutta potkua elämäänsä niin Tinderin treffipalvelussa kuin töitä hakemalla. Sekä kumppanit että työn kautta löytyneet asiakkaat osoittautuvat pölvästeiksi, jopa vaarallisiksi. Sampo on eräänlainen erityislapsi, jonka vilkas mielikuvitus ohjaa Meerin elämän suurimpaan käännekohtaan. Ikkunassa kadulle näkyvä koira herättää Sampon mielenkiinnon; hänestä koira on kuin neuvostoliittolaisen avaruuskoiran Lajkan inkarnaatio. Ja kun koira aina vain istuu yksin ikkunassa Meeri ja Sampo ryhtyvät sen palkatuiksi ulkoiluttajiksi. Tarina etenee ja Lajka päätyy mainokseen ja kun mukaan tarvitaan iäkästä naishahmoa, osuu mainostähden valinta Meeriin. Meerin elämä  lähtee uusille kierroksille, hänestä tulee suorastaan julkkis. Tästä tietysti huolestuvat niin lapset kuin ex-puolisokin….

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää