Laurain Antoin: Ailleurs si j’y suis

Ailleurs si j’y suis onLaurain Antoinin ensimmäinen romaani; aikaisemmin olen lukenut häneltä myöhemmin ilmestyneet La femme au carnet rouge ja Millesime 54.  Kaikki kolme osoittavat kirjottajalta hyvää mielikuvitusta.

Tällä kertaa pariisilainen asianajaja ja antiikkiesineiden intohimoinen keräilijä Pierre-Francois Chaumont löytää huutokaupasta taulun, joka ilmiselvästi kuvaa häntä itseään, parin vuosisadan takaa. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä, mutta sen enempää hänen vaimonsa kuin ystävänsäkään eivät näe mitään yhtäläisyyttä. Hämmentyneenä ja sisuuntuneena Chaumont ryhtyy selvittämään taulun taustaa ja salapoliisityö johtaa hänet Bourgognen viinialueelle, jossa hänet otetaan vastaan kuin neljä vuotta aikaisemmin kadonnut Mandragoren jaarli Aimé-Charles de Rivaille. Kadonneen vaimo Meleine on onnellinen puolisonsa paluusta. Chaumont ei korjaa erehdystä vaan heittäytyy uuteen osaansa keksimällä tarinan onnettomuudesta ja muistinmenetyksestä. Melenie kertoo hänelle sekä heidän yhteisen että koko suvun historian. Käy ilmi, että Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa eräs sukulainen mestauslavan välttääkseen oli paennut ja vaihtanut nimensä; henkilö oli Auguste Chaumont. Omasta suvustaan Pierre-Francois puolestaan tiesi, että Auguste Chaumont oli viimeinen jäljitettävissä oleva esi-isä. Sukulaisuus olikin siis totta ja Pierre Francois päättää omaksua uuden identiteettinsä Aimé-Charles de Rivaillena. Tarina on hauskasti kokoonkudottu, eikä kirjoittajalta tosiaan puutu mielikuvitusta! Tällaiset salapoliisiromaanit ovat hauskaa vaihtelua kuka-on murhaaja -dekkareille.