Laurain Antoine: La femme au carnet rouge

 

Kirjastosta blogiystävän vinkin perusteella varattu teos, jota oli ilo lukea. Ei dekkari, mutta vähän samaan henkeen tuntemattoman etsimistä satunnaisten esineiden ja tiedonmurusten perusteella.

Mies (Laurent Letellier, kirjakauppias) löytää kadulta naisen käsilaukun, jonka varas on hetkeä aikaisemmin siepannut ja arvoesineet vietyään heittänyt menemään. Laurent korjaa laukun talteen ja toivoo löytävänsä sen sisällöstä jotain, jonka perusteella osaisi palauttaa laukun omistajalleen. Naisen laukusta löytyykin kosolti vihjeitä omistajan persoonallisuudesta, mutta ei mitään palauttamisen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Vain naisen etunimi, Laure, selviää. Tästä lähtee uskomattomine käänteineen liikkeelle selvitystyö, jonka päätteeksi Laurent saa käsilaukun palautettua saatekirjeineen, jonka hän kuitenkin allekirjoittaa vain etunimellään, mitään yhteystietoja jättämättä. Alkaa selvitystyö toiseen suuntaan, kun Laure yrittää ratkaista Laurentin henkilöllisyyttä. Auttavaksi enkeliksi salavihkaa ryhtyy Laurentin tytär Chloe joka saattaa Laurentin ja Lauren yhteen.

Kirja on vetävästi kirjoitettu: ripaus huumoria, ripaus romantiikkaa ja ripaus mahdottoman mahdollisuutta. Yhdessä kohdassa kirjoittaja käsittelee aihetta la nostalgie du possible, mahdollisen kaipuuta siis sellaisen kaipaamista, joka voisi olla mutta ei ole –  toisin sanoen eräänlaista haaveilua. Laurent kaipaa kohtaamisia Lauren kanssa, vaikka ei ole koskaan häntä kohdannut. Kyllähän sellaista voi olla.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nunez Sigrid: Paras Ystävä

Kuva
  Ystävän kirjasuositus. Kirja kertoo ystävyydestä, surusta ja koiran ja ihmisen taianomaisesta yhteydestä. Näin kirjan oman esittelyn mukaan. Kirjan luettuani se minusta kuitenkin ennen kaikkea kertoi kirjailijan työstä: kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kirjoittamisen kauhusta. Ystävyydellä – niin ihmisten välisellä kuin ihmisen ja koiran keskinäisellä – on toki kirjassa myös keskeinen merkitys.   Kirjan alussa sen minähenkilö on oudossa tilanteessa: hänen kontolleen on ilmestynyt valtaisankokoinen tanskandogi sen isännän tehtyä itsemurhan. Kirjan minähenkilöllä ei ole kokemusta koirista ja lisäksi hänen vuokranantajansa ei salli lemmikkejä. Tästä alkaa koiran ja sen uuden emännän yhteinen taival. Kirjoittajan paradoksi on, että kirjailija toisaalta toivoo mahdollisimman monen lukevan hänen teoksiaan – jo ihan kustannussyistä – mutta tuntuu ahdistavalta huomata, että osa lukijoista on ymmärtänyt lukemansa täysin väärin tai ei ollenkaan.   Ikävää on...
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää