Glück Louise: Uskollinen ja hyveellinen yö

 

(Suomennettu teoksesta Faithful and Virtuous Night)

Yhdysvaltalainen Louise Glück voitti vuoden 2020 Nobel-palkinnon. Hän on yksi oman sukupolvensa tunnetuimmista ja arvostetuimmista runoilijoista. Uskollinen ja hyveellinen yö kertoo tarinan ritarista, joka matkaa kuoleman maahan; mutta tarinan osat ja näkökulmat muuttuvat ja vaihtelevat. Niistä muodostuu suuri kertomus, jonka piiri on arvoituksellinen ja kohtalokas, sydäntä särkevä ja ihmeitä täynnä.

Tällaiset luonnehdinnat saivat mielenkiintoni heräämään ja lainasin teoksen kirjastosta, vaikka runot ylipäätään ovat minulle vaikeita. Runoja pitää lukea niin eri tavalla kuin proosaa – paljon hitaammin. Aivan kuin sanojen takana oleva ajatus vaatisi oman aikansa avautuakseen. Kun maltoin, niin oli kyllä antoisaa luettavaa, vaikka kokemattomalle runon lukijalle ajatuksen syvempi merkitys saattoi välillä jäädä epävarmaksi. Ehkä pitäisi lukea uudestaan. Ehkä pitäisi useammin lukea runoja. Vai voiko runoihin suhtautua kuin musiikkiin. Voi vain kuunnella analysoimatta; eihän musiikkiakaan tarvitse ”ymmärtää”.

Siteeraan tähän runon Hevonen ja ratsastaja, joka miellytti minua erityisesti:

”Olipa kerran hevonen, ja hevosella ratsastaja. Miten komea näky he olivatkaan

syysauringon valossa, lähestyessään vierasta kaupunkia! Ihmiset tungeksivat

kaduille tai huutelivat heille korkealta ikkunoista. Vanhat naiset istuskelivat

kukkaruukkujen keskellä. Mutta kun etsit katseellasi toista hevosta tai toista

ratsastajaa, etsit turhaan. Ystäväni, eläin sanoi, mikset hylkäisi minua? Yksin voit

löytää tiesi tässä paikassa. Mutta sinun hylkäämisesi, vastasi toinen, tarkoittaisi että

jättäisin taakseni osan itseäni, ja miten voisin tehdä niin kun en tiedä, mikä osa sinä

olet?”


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää