Rajala Panu: Karanteeni. Hajamietteitä koronaviikoilta



Hajamietteet ovat Rajalan päiväkirjamerkintöjä ajalta 5.2.2020- 24.7.2020. Alussa pandemiasta on vain viitteitä, vähitellen tilanne konkretisoituu omankin elämän osalta ja Rajala vaimoineen jää karanteeniin maaseutuasunnolleen. Merkinnät päättyvät heinäkuussa, jolloin ollaan vähän vapaammissa tunnelmissa eikä vielä tiedetä tilanteen tulevasta huononemisesta. Kuten ei tiedetä vielä nytkään, lähes vuosi päiväkirjamerkintöjen alkamisesta.
 
Rajalan tekstiä on ilo lukea: hänellä kynä pysyy kädessä, näin leppoisampaakin tekstiä kyhättäessä. Päiväkirjamerkinnöissä kirjoittajan persoona tulee tavallista enemmän esiin. Rajalan persoona jakaa mielipiteitä. Tiedän ihmisiä, jotka arvostavat häntä kirjailijana, mutta samaan hengenvetoon ilmoittavat epäilyksensä hänen persoonaansa kohtaan – ja on niitäkin, jotka samasta syystä eivät edes halua lukea hänen tekstejään. No, Rajala lienee varsin persoonallinen mies, omakohtaista näkemystä minulla ei ole.
Tämänkertaista kirjaa lukiessa minulle nousee mieleen kuva vanhojen kotimaisten elokuvien hurmurista, Joel Rinteen esittämänä - vähän vaikea selittää. Naisten mies, joka ihailee naista kuin jotain eksoottista, hivenen alempaa olentoa.
 
Rajala elää aktiivisesti. Jotain on kaiken aikaa tekeillä. Iso kirjallinen työ valmistuu, arvosteluja odotetaan. Hän tapaa paljon ihmisiä, käy esitelmöimässä, osallistuu seminaareihin, käy elokuvissa, kahviloissa, ravintoloissa, konserteissa – ja sitten iskee korona ja karanteeni. Yhtäkkiä ei olekaan aikatauluja, ei menoa minnekään. Silti tämä ekstrovertti löytää sisäisen introverttinsa ja näyttää viihtyvät erinomaisesti myös täydessä eristyksessään maaseudun rauhassa. Tässä ehkä on hyvän elämän salaisuus: osaa olla tyytyväinen siihen mitä on – haikailematta sitä mitä juuri nyt ei ole.
 
Pienenä kauneusvirheenä pidän kirjan loppua, missä hän kuvaa yksityiskohtaisesti vaimonsa rytmihäiriön pieleen mennyttä korjausta. Toisten ihmisten sairauksien kuvaaminen ei minusta ole sopiva tapa ansaita rahaa. Mutta niinhän hän hyödynsi myös ensimmäisen vaimonsa Elina Ylivakerin kuolemaan johtavan kamppailun kirjassaan Enkeli tulessa.
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teir Philip: J&B Scener ur ett skenäktenskap

Kuva
  Kirjaston BestSeller-hyllystä tämäkin. Hylly onkin sikäli hyvä, kun sen lisäksi että hyvällä tuurilla siitä saa mukaansa kirjan, jota olisi varaamalla joutunut jonottamaan ehkä kuukausia, tulee luettua myös kirjoja, joihin ei olisi muuten tullut mieleenkään tarttua. J&B on juuri sellainen.   Jörn Donner on niin tunnettu, että kirja tuskin voisi tuoda lisävalaistusta hänen persoonaansa. Sen sijaan Bitten (Westerlund) persoonaa kirja kyllä valottaa ja myös puolisoiden keskinäistä suhdetta. Kirjan luettuani jäin vain ihmettelemään, miksi ihmeessä se on kirjoitettu. Teirin kannalta voin ymmärtää: myyvä aihe, vähän tirkistelyn makuisia haastatteluja pariskunnan tuttava- ja perhepiirissä -   helppoa rahaa. Bitten kannalta asiaa on vaikeampi ymmärtää, mutta ehkä hänen ystävänsä Ulrika Rudbäck sen suoraan sanoo: kyse on kostosta. Kuitenkin   - kuten usein useinkin – kosto kääntyy tekijäänsä vastaan. Kirja ei nimittäin, ainakaan minun mielessäni, anna kovin mairitteleva kuvaa B:stä.
Lue lisää

Rytisalo Minna: Jenny Hill

Kuva
  ” Mäen Jenni astuu ulos kuihtuneesta avioliitostaan. Uusi alku vaatii uuden minän, ja Jennistä alkaa kuoriutua Jenny Hill – tarkemmin näkevä, kysymyksiä esittävä, enemmän uskaltava. Samalla hän saa yhteyden toiseen tietoisuuden tasoon, kyvyn tunnistaa naiseuden ikiaikaisia ansoja. Kaikkea tätä tarkastelee kertoja, joka ei päästä Jenny Hilliä helpolla. Jenny Hill on monikerroksinen ja herättelevä romaani naisen keski-iästä, vaihdevuosista ja vanhenemisesta – vähän myös satujen prinsessoista ja Brigitte Macronista .” Näin kirjan takakannen esittelyssä. Minna Rytisalo kirjoittaa vetävästi; ainakin minä voin helposti tunnistaa sankarittaren aatoksia ja ahdistusta naiseuteen liitetyistä, oletetuista odotuksista ja vaatimuksista: kelpaanko, riitänkö, näkyykö häpeä, jos mokaan? Miten sitkeässä jopa lapsena koettu häpeä tai nolatuksi tuleminen voi istua.   Jenny Hill kasvaa muiden tarpeiden edessä väistyvästä hoivaajasta itsenäiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, joka tunnistaa omatkin aja
Lue lisää

Launonen Krista &Lehmuskoski Susanna: Kesken kaiken

Kuva
  Rehellinen ja koskettava, tosipohjainen teos kahden keski-ikäisen, parantumatonta syöpää sairastavan ystävättären kirjeenvaihdosta. Naiset kertovat toisilleen avoimesti tautinsa oireista, hoidoista, ennusteista ja ennen kaikkea tilanteeseensa liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Välillä on toivoa, kun parantava apu luvataan kantasoluhoidoista, jotka lopulta eivät kuitenkaan toteudu. Syöpään ei löydy syyllistä: on vain uskomattoman huonoa onnea, varsinkin kun kaksi noin nuorta naista, keskenään ystäviä, saa verisyöpädiagnoosin. Ennusteet ovat ennusteita, eivät kiveen hakattuja tosiasioita, ja kun toinen on ensin saanut usean vuoden elinaikaennusteen, on järkytys valtava, kun hän onkin lähtölaiturilla ensimmäisenä. Minua kirja kiinnosti ja kosketti; olenhan itse ollut syöpään menehtyneen puolisoni omaishoitajana. Uskon että kirja antaa tukea samassa tilanteessa eläville potilaille ja läheisille. Kirjastosta tämänkin lainasin.
Lue lisää