McEwan Ian: What We Can Know

 

Joululahjaksi saatu kirja. McEwan on minulle ennestään tuntematon, mutta viehätyin hänen tyyliinsä. Rivien välissä pilkottaa kuivaa huumoria samaan tapaan kuin sarjan Downton Abbey leskikreivittären purevissa repliikeissä  ( ’I wonder if I sometimes enjoy disliking him.’ tai ’He seemed to disapprove of me on principle, but what that principle was, I never dared to ask.’)

Kirjan alussa, toukokuussa 2119 UK:n ylämailla kirjan kertoja Tom Metcalfe matkustaa tutkimaan edellisen vuosisadan menestyskirjailijan Francis Blundyn lesken päiväkirjoja ja etsimään runoilijan vaimolleen omistamaa ja tämän syntymäpäivänä julkistettua suurteosta ’A Corona for Vivien’ . Runon julkistamistilaisuuta ruvettiin kutsumaan nimellä ”Second Immortal Dinner”. Teoksesta oli olemassa vain tuo yksi kappale eikä sitä ollut esitetty missään muualla. Sen löytyminen olisi merkittävä kulttuuriteko. Sadan vuoden aikana ilmastonmuutos oli muuttanut Britannian vaikeakulkuiseksi saaristoksi ja Metcalfen matkaan sisältyi merkittäviä vaaroja.

Kirjan toinen taso kuvaa Francis Blundyn, Vivianin ja tämän kuolleen aviomiehen Percyn elämää. Vivian on tutkija ja kirjailija, joka uhraa uransa toisen miehensä elämään sopeutuakseen. Percyn muistisairaus on tehnyt yhteiselämästä mahdotonta ja elämä Francisin kanssa on aluksi näyttänyt mahdolliselta ulospääsyltä. Kaikki ei kuitenkaan aina ole miltä näyttää.

Vetävästä kerronnastaan huolimatta, kovin paljon ei jäänyt ajateltavaa. Päällimmäiseksi ehkä kolme asiaa:

-            Merkittäväkin teos saattaa herättää kuulijoissa vain pitkästymistä, jos he eivät ole  samalla tasolla.

-            Oman nahkansa (maineensa ) pelastamiseksi ihminen saattaa tuhota merkittävän kulttuuriperinnön

-            Ilmastokatastrofi ja maailmansota voivat muuttaa maailman perusteellisesti, mutta elämä jatkuu…