Mazzaralla Merete: I skrivande stund

 

Tyypillisä Mazzarellaa: kaikki, missä vähänkin ajatuksen hiventä, on koottu yhteen leikkaa ja liimaa -tekniikalla muiden kirjoituksista. Välissä omia ajatuksia ajtuksenvirtaamenetelmällä: mitä unta tullut nähtyä, ollaanko puoliso kanssa Tammisaaressa vaiko Helsingissä, missä kahvilassa tai kaupassa on käyty, ilman minkäänlaista kysymyksen asettelua, jäsentelyä tai johtopäätöstä. Tartuink irjaan, koska muistelin jotain Mazzarellan aikaisempia teoksia, joissa sentään oli ajatusta ja huumoriakin, esim Först sålde de pianot, tai Kun kesä kääntyy olivat muistaakseni ihan hyviä kirjoja. No, tulipahan tämäkin luettua.

En tunne Mazzarellaa henkilökohtaisesti, mutta se mitä hän itse kirjoittaa itsestään antaa omituisen kuvan professorista ja humanistista: esim. että hän ei osaa suomea, ei edes sen vertaa, että olisi muistanut mikä hänen itsensä kirjoittaman kirjan nimi on suomeksi. Myös hänen kuvauksensa omasta arkuudestaan ja pelokkuudestaan ei mitenkään herätä ihailua. Hän on kuin ikääntynyt pelokas pikkutyttö.

Aika kipakka arvio tuli: olenkohan noussut tänään väärällä jalalla? 😊