Åhman Axel: Eldsjäl

 

Läsecirkelin valinta. Tekijä on KAJ-yhtyeestä tuttu Axel Åhman. Minulle oli yllätys, että hän on myös kirjailija. Eldsjäl on kertomus hyvästä ihmisestä, joka tahtomattaan aiheuttaa ongelmia. Keskiössä on pienen pohjanmaalaisen yhteisön harrastustoiminta: revyyteatteri UF  Fyren, jonka kantava voima Daniel on. Hän puurtaa yhteisönsä eteen öin ja päivin: hän on talonmies, remonttireiska, käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä. Tahtomattaan hän uhrautuvaisuudessaan vie hapen kaikilta muilta.  Kun sitten kuvioihin tulee uuttakin verta,  sisarukset Erika ja Joanna, joiden ideoimana mukaan saadaan ulkopuolinen ohjaaja Helena , alkaa Danielin maailma musteta. Myös kotona alkaa puolison kärsivällisyys loppua.

Asiat kärjistyvät, kun revyyn ensi-illassa Daniel lavalle astuttuaan  saa paniikkikohtauksen. Hän pakenee paikalta ja palaa myöhemmin toteuttamaan idioottimaisen päähänpistonsa: koska UF Fyren on ”pettänyt” hänet, hän hakee bensakanisterin ja tuhoaa koko roskan. Viime hetkellä ennen täydellistä katastrofia hän sentään saa pelastettua sisään jääneen Ralfin hengen.

Poliisitutkinnassa tuttu poliisi kyllä oivaltaa asian oikean laidan, mutta inhimillisistä ja vakuutustaloudellisista syistä todetaan, että kaikki oli saanut alkunsa viallisista sähköjohdoista.

Daniel on esimerkki ylisuorittajasta, joka purkaa oman elämänsä sisimmät ongelmat touhuamiseen ja muiden auttamiseen kykenemättä kuitenkaan näkemään itseään realistisesti suhteessa toisiin.

Kirja sai lukijan miettimään oikeudenmukaisuutta. Oliko oikein, että yhteisö päästi tekijän kuin koiran veräjästä. Kaikki tiesivät mitä hän oli tehnyt, mutta hänet säästettiin vastuusta. Näin osin myötätunnosta, mutta pääosin vakuutuksesta saatavan korvauksen takia, joka mahdollisti uuden nuorisotilan rakentamisen. Tekijä kun ei kuitenkaan olisi kyennyt tuhoa korvaamaan. Vakuutusyhtiö on kasvoton maksaja, mutta onhan senkin maksukyvyn takana sen asiakkaat  - eli toiset ihmiset. Ilmaista rahaa kun ei ole.

Hyvä kirja siinä mielessä, että se sai lukijan pohtimaan asiaa, johon ei ihan yksinkertaista vastusta olekaan: mikä on oikein ja kohtuullista.