Norek Olivier: Les Guerriers de L’Hiver

 

Ranskalaisen kirjailijan romaania Suomen talvisodasta oli vaikea laskea käsistään enkä muutamaan päivään ole lukemisen ohella muuta aikaan saanutkaan. Aivan huikea lukukokemus. Kirja on ilmestynyt myös suomennoksena Talven Soturit; heti arvostelut luettuani varasin kirjastosta molemmat versiot ja tämän sain nopeammin.

Kirja perustuu tosiasioihin ja aikaisemmin julkaistuihin haastatteluihin tai lausuntoihin. Mitään ei tekijän mukaan ole sepitetty. En ole aikaisemmin lukenut varsinaisia sotaromaaneja, vain historiaa käsitteleviä teoksia mm Henrik Meinanderin erinomaisen Suomi 1944. Norekin kirja on kaunokirjallisena teoksena monella tasolla merkittävä: tietysti historialliset faktat ovat kiinnostavia, varsinkin kuvaukset sodanjohdon Neuvostoliiton puolella käymistä keskusteluista, mutta ennen kaikkea kuvaukset henkilöiden: Simon, Onnin, Toivon, Pietarin, Viktorin ja Yrjön kokemuksista. Sodanjohdon päätös sijoittaa saman kylän poikia samoihin joukkoihin oli toisaalta paha, koska pahaan paikkaan joutuessa sama kylä menetti paljon poikiaan, mutta toisaalta ystävyys ja yhteishenki auttoivat miehiä ylittämään itsensä ja kestämään kestämätöntä. Sota tarvitsee myös hurjimpiakin miehiä, kuten monissa taisteluissa kovettuneen julman juopon Marokon Kauhun, Aarne Juutilaisen, jossa nuoremmilla oli kestämistä.

Tässä on turha ryhtyä kertaamaan Suomen ja Neuvostoliiton mittakaavaeroa, sodanjohdon ja taistelijoiden erilaista motivaatiota tai kyvykkyyttä, mutta juuri näinä aikoina on hyvä asia, kun ranskalainen kertoo maailmalle, miten pieni urhea Suomi taisteli itselleen olemassaolon oikeutuksen ja miten turhaan se sai odottaa Ranskasta ja Englannista sille luvattua apua. Hakematta tulee mieleen tietty yhtäläisyys tänä päivänä vallitsevaan tilanteeseen Ukrainassa.

Kirjaa oli mahdoton lukea alusta loppuun täysin kuivin silmin. Suosittelen lämpimästi lukemaan!