Erpenbeck Jenny: Kairos.

 

Melko arvoituksellinen teos ihmissuhteista, itsensä löytämisestä ja yhteiskunnan murroksesta Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyessä. Tarina sijoittuu 80-luvun Itä-Berliiniin.

Tarinan minäkertoja on 19-vuotias Katharina, joka kirjan alussa astuu bussiin samalla pysäkillä kuin häntä 35 vuotta vanhempi kirjailija, Hans. Bussissa heidän katseensa ohimennen kohtaavat ja sattumalta he poistuvat bussista samalla pysäkillä. Sateessa he jäävät odottamaan suojatien eteen ja alkavat sitten kävellä yhdessä. Tästä alkaa heidän yhteinen rakkautensa. Hans on paitsi paljon vanhempi, myös tukevasti naimisissa, minkä lisäksi kuvioissa vilahtaa myös rakastajattaria.

Katharinan ja Hansin suhde on fyysinen ja alistava. Teatterialan opintoihin liittyen Katharina asuu joitakin aikoja Oderin Frankfurtissa ja siellä ystävystyy työtoveriinsa, jonka kanssa sitten kerran ajautuu myös vuoteeseen. Kerrottuaan tapahtuneesta Hansille, alkaa lukijalle käsittämätön tapahtumaketju, jossa Hans äänittää Katharinan kuunneltavaksi kaseteille omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan, joita Katharina nöyrästi kuuntelee. Kaikesta huolimatta rakkaus näyttää kestävän Hansin kuolemaan asti.

Kirjan loppupuolella Berliinin muuri murtuu ja itäsaksalaiset pääsevät osallisiksi lännen herkuista ja ihmeellisyyksistä, mutta kolikolla on toinenkin puoli: valtion lakattua olemasta, eivät työpaikatkaan jatku entisellään. Protestiliikkeet, jotka ennen kohdistuivat yhteen systeemiin, kohdistuvat nyt sen vastapooliin. Arkistojen avauduttua ilmenee, miten itse kukin on ollut mukana valvontasysteemissä.

Olisiko Katharinan ja Hansin epäsuhtainen rakkaussuhde tulkittavissa Itä-Saksan ja sen kansalaisen alisteiseen, valvottuun suhteeseen.

Loppua kohti teksti olisi kaivannut selkeyttämistä. 350 sivusta olisi voinut reilusti tiivistää.

Kirjastosta lainasin, ruotsinkielisenä käännöksenä luin (suomenkielistä olisi pitänyt odottaa vielä kauenmin)