Laurën Anna-Lena: Medan Kriget pågår finns ingen fösoning. Texter om Ryssland ock Ukraina 2022-2024.

 

Läsecirkelin valinta-vaihtoehto.  Toinen oli Henrik Meinanderin Helsingfors, jonka valitsin ja jonka jo ostinkin. Sain kirjastosta myös Laurénin kirjan, vaikkakaan en ehtinyt sitä ihan kokonaan lukea.

Kirjaan on koottu Laurenin aikaisempia Dagens Nyheterissä julkaistuja juttuja Venäjältä ja Ukrainasta sekä uudempia tekstejä, joissa kuvataan elämää sodan keskellä. Lauren on toiminut DN:n Venäjänkirjeenvaihtajana vuoteen 2023, jolloin hänen oli lähdettävä maasta.  Sen jälkeen hän on vuoden verran raportoinut Kiovasta ja elokuusta 2024 lähtien hän toimii DN:n Saksankirjeenvaihtajana Berliinissä.

Sotauutisia on tietysti saanut seurata päivittäin, mutta varsin kiinnostavaa oli lukea, minkälaista siviilien elämä sodan alla on ja miten erilaista se on Kiovassa, missä ilmapuolustus toimii kuin  rajaseuduilla, missä ihmiset ovat täysin suojattomia. Kiovassa elämä sujuu, eivätkä ihmiset enää välttämättä välitä edes siirtyä pommisuoiin. Räjähdysten kuuluessa kysytään vain naapureilta oliko meidän? ja kun oli oma, niin suojaan ei tarvitse mennä.  Ilmapuolustus toimii.

Yllättävää oli lukea, miten rajaseudun ihmisistä osa on haluttomia lähtemään evakkoon. Ja nekin, jotka ovat lähteneet,  saattavat palata takaisin vaikkapa vain hakemaan perunoita. Tällainen tietysti turhauttaa pelastusväkeä, jotka evakuoivat ihmisiä oman henkensä kaupalla. Rajaseudulla myös osa väestöstä odottaa venäläisiä vapauttajia. Evakuointiin  suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin Suomessa vuosina 1939 ja 1944.

Mielenkiintoista on myös kielikysymys. Molempia kieliä Ukrainassa puhutaan, mutta niillä on oma asemansa. Aikoinaan venäjää on opeteltu kun on lähdetty opiskelemaan, vähän niin kuin aikoinaan Suomessa korkeampaa oppia sai vain ruotsinkielellä. Venäjää on siis puhuttu myös Ukrainassa, mutta venäläiset katsovat Ukrainassa puhuttua venäjää vähän pitkin nenänvartta. Siis vähän niin kuin  ruotsalaiset suhtautuvat suomenruotsiin ”muminsvenskana”.

Hyvin yllättävää oli myös Laurenin venäläisten ystävien suhtautuminen sotaan: kun Lauren mainitsi lastensairaalan pommituksesta Kiovassa, kysyivät ystävät hämmästyneinä, missä sellaista on tapahtunut.  Ilmeisesti joko tietoa ei liiku lainkaan, tai sitten asennoituminen on vain välinpitämätöntä.

Ajankohtainen ja tärkeä kirja.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janhonen Ulla: Sirkka Turkka. Tähti kuuttomassa yössä

Kuva
  Toimittaja Ulla Janhonen sai käyttöönsä runoilija Sirkka Turkan jäämistöstä löytyneitä papereita, joiden pohjalta sekä Turkan tunteneiden ihmisten muistojen kautta hän kuljettaa lukijan Sirkka Turjan runojen maailmaan ja avaa myös näkymän kirjailijan persoonallisen elämän vaiheisiin. Lopussa selviää myös Sirkka Turkan syntymään liittyvä salaisuus. Turkka on erikoisen voimakas ja persoonallinen ihminen. Suorapuheinen, ulkoisesta habituksestaan piittaamaton lahjakkuus, joka ihmisisä paremmin lähestyy koiria ha hevosia. Munkkiniemeläisessä porvariskodissa kasvanut tyttö tuntuu ylioppilaaksi tultuaan haahuilevan erilaisten yliopisto-opintojen ja hevostalouskoulutuksen välillä. Välillä toimien virkanaisena ja välillä tallitöissä, kunnes vähitellen ura palkittuna runoilijana aukeaa. Janhonen kuvaa Turkan elämää elävästi, lukija tempautuu mukaan. Runoja on siroteltu joukkoon, mutta melko niukasti, mikä minusta on hyvä, koska itse en oikein osaa lukea varsinkaan modernia runoutta. ...
Lue lisää

Sund Lars: Prinsessan av Vasa

Kuva
  Läsecirckelin valinta. Kirjan keskiössä ovat balettitanssija Alexandra, joka lapsena kutusi itseään Vasan prinsessaksi, hänen isänsä säveltäjä Alf ja kummitätinsä, näyttelijä-ohjaaja Iris. Alexandra asuu Ruotsissa ja on lähdössä uuden poikaystävänsä Samin kanssa retkeilemään saaristoon, kun hän saa Suomesta tiedon Iriksen joutumisesta tajuttomana sairaalaan. Alexandra lähtee saman tien Pohjanmaalle Iriksen luo. Tästä alkaa pitkä odotus aivokuolleeksi julistetun Iriksen vuoteen vieressä: kaikki elämää pidentävä hoito on lopetettu, vain sydämen pysähtymistä odotetaan.   Näiden päivien aikana Alexandra ja Alf kumpikin käyvät läpi muistojaan. Haijje (Harriet) Alexandran äiti on tehnyt itsemurhan pian Alexandran syntymän jälkeen. Alf on jäänyt vastasyntyneen kanssa yksin eikä ole hankkinut rinnalleen uutta naista ennen kuin Alexandran vartuttua aikuiseksi. Iris on ollut Alexandralle äidin sijaisena, ystävänä, tukena ja esikuvana. Kirja on noin 450-sivuinen ja minun mielestä...
Lue lisää

Kinnunen Tommi: Kaarna

Kuva
  Tommi Kinnusen kirjoista olen pitänyt eikä tämäkään huono ole, mutta minun makuuni nyt kyllä liian raskas ja synkkä. Laina tekee kuolemaa ja hänen kolme lastaan alkavat järjestellä hautajaisia jo etukäteen, koska kaksostyttäret asuvat etäällä ja haluavat saada käytännön järjestelyt selviksi ilman että heidän tarvitsee enää asiaan puuttua. Veli Martti, joka asuu paikkakunnalla, missä työkseen hoitaa mm lumen aurauksia, toivoisi sisarten odottavan kunnes äidistä aika jättää, mutta lupaa hoitaa järjestelyt loppuun.  Laina on sodan alta menettänyt kotinsa ja kaikki omaisensa, jotka ovat joutuneet neuvostopartisaanien poiskuljettamiksi ja   joiden kohtalosta ei Suomen viranomaistenkaan kautta koskaan saatu mitään tietoa. Lainan oma kohtalo partisaanien käsissä on ollut siinä määrin julma, että hän ei ole milloinkaan siitä toipunut, mistä syystä välit tyttäriinkin ovat – molemminpuolisesti - kylmät ja vihamieliset. Kirja etenee vuoroin Martin, vuoroin Lainan näkökulmasta....
Lue lisää