Sund Lars: Prinsessan av Vasa

 

Läsecirckelin valinta. Kirjan keskiössä ovat balettitanssija Alexandra, joka lapsena kutusi itseään Vasan prinsessaksi, hänen isänsä säveltäjä Alf ja kummitätinsä, näyttelijä-ohjaaja Iris. Alexandra asuu Ruotsissa ja on lähdössä uuden poikaystävänsä Samin kanssa retkeilemään saaristoon, kun hän saa Suomesta tiedon Iriksen joutumisesta tajuttomana sairaalaan. Alexandra lähtee saman tien Pohjanmaalle Iriksen luo. Tästä alkaa pitkä odotus aivokuolleeksi julistetun Iriksen vuoteen vieressä: kaikki elämää pidentävä hoito on lopetettu, vain sydämen pysähtymistä odotetaan.  Näiden päivien aikana Alexandra ja Alf kumpikin käyvät läpi muistojaan.

Haijje (Harriet) Alexandran äiti on tehnyt itsemurhan pian Alexandran syntymän jälkeen. Alf on jäänyt vastasyntyneen kanssa yksin eikä ole hankkinut rinnalleen uutta naista ennen kuin Alexandran vartuttua aikuiseksi. Iris on ollut Alexandralle äidin sijaisena, ystävänä, tukena ja esikuvana.

Kirja on noin 450-sivuinen ja minun mielestäni se olisi voinut olla kompaktimpikin. Ympäristön kuvailu tuntuu paikoin turhankin yksityiskohtaiselta, eikä kaikki muistelokaan tunnu tuovan lisää syvyyttä tarinaan. Jonkinlaista jännitettä lukija osaa aavistaa, kun Alf pahoittelee, ettei ollut osannut hakea Alexandralle ammattiapua aikaisemmin, kun oli huomannut hänen olevan tavallisista eli neurotyypillisistä ihmisistä jollain lailla poikkeava. Alexandra ei Alfin mielestä aina osaa tunnistaa muiden ihmisten tunteita. Kuitenkaan Alexandrassa ei ilmene  - ainakaan minun nähdäkseni – pientä ujoutta ja introverttiutta  kummempaa poikkeavuutta. Ehkä nykyaikaan kuuluu taipumus medikalisoida tai neuropsykologisoida suurin piirtein kaikki ihmiset jonkin poikkeavuuden piiriin. Alexandra on siis autistinen biseksuaali, jonka oireilu ilmeisesti johtuu bipolaarisen (entiseen aikaan sanottiin maanis-depressiivisen) äidin varhaisesta itsemurhasta.

Alexandran muisteloissa käydään läpi kouluaikaa, jolloin hän oli muista luokkatovereista syrjään vetäytyvä, yhden ystävättären kanssa aikaa viettävä nuori, joka värjäsi hiukset vihreäksi, kuunteli punk-musiikkia, harjoitteli lesboilua, oli Straight-edger eli kieltäytyi kaikista päihteistä, osallistui eläinten suojeluun ja kettujen vapauttamiseen (joka tosin epäonnistui ja jonka yhteydessä hän joutui raiskatuksi). Alexandralla on intohimoinen suhde tanssiin ja hän jättääkin koulun kesken lähteäkseen opiskelemaan tanssia Saksaan. Saksassa hän solmii rakkaussuhteen Judyyn, joka on tutkija. Suuresta rakkaudesta huolimatta naisten tiet eroavat, koska Judy jatkaa tutkijan uraansa Italiassa, missä Alexandralla ei olisi mahdollista jatkaa tanssijana. Nykyhetkessä Alexandra on kuitenkin tanssijana Ruotsissa ja seurustelee Samin kanssa. Jostain syystä Sam ei vastaa lukuisiin tekstiviesteihin, joita Alexandra hänelle Pohjanmaalta lähettää. Kirjan lopussa Sam kuitenkin yllättäen ilmestyy paikalle. Ehkäpä Lars Sundin trilogia saa vielä neljännen osan. Aikaisemmat ovat Tre systrar och en berättare (2014) ja Där musiken började (2018).

Alfin ja Alexandra suhde on salliva ja luottavainen. Kun Alexandra haluaa tanssin takia lopettaa koulun, ei Alf vastusta asiaa. Hän ei halua olla kuin oma äitinsä, joka ”… gillade aldrig att hennes enda barn valde musiken framför ett hederligt yrke, vilket i hennes värld betydde att bli lärare.”